Vaikka uusiutuvan energian käyttö onkin kasvanut merkittävästi viime vuosina, maailmanlaajuinen energiajärjestelmä on pysynyt muuttumattomana. Vuonna 1994 noin 80 prosenttia maailmanlaajuisesta primäärienergian saannista perustui fossiilisiin polttoaineisiin, eikä lukema muuttunut vuonna 2019. Energiaköyhyyden määrä on myös pysynyt vakiona. Noin 2,8 miljardia ihmistä käyttää yhä ruoanlaitossa saastuttavia kiinteitä polttoaineita. Syynä tähän on pääosin se, etteivät valtiot ole ottaneet johtajuutta ilmastoasioissa eikä YK:n puitesopimuksessa ole välineitä edistää nopeita globaaleja toimia ilmastokriisin torjumiseksi.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n erityisraportista käy selvästi ilmi, että jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen, hiilidioksidipäästöjä on pienennettävä 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2010 tasosta ja nollanettopäästöihin on päästävä vuoteen 2050 mennessä. Meillä on siis vain vuosikymmen aikaa muuttaa energiajärjestelmän suuntaa ja leikata päästöjä merkittävästi. Pystyykö YK:n puitesopimus tähän yksin? Voimmeko todella luottaa siihen, että hallitukset ryhtyvät tarvittaviin toimiin 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi? Valitettavasti vastaus molempiin kysymyksiin on ei. Nykytilanteessa on selvää, että ilman suuryhtiöiden vilpitöntä sitoutumista emme pysty saavuttamaan ilmastotavoitteita.
Maailman suurimmilla yhtiöillä on enemmän taloudellisia mahdollisuuksia kuin hallituksilla. Niiden vastuulla on myös leijonanosa kasvihuonekaasupäästöistä. Suuryhtiöt ovat siis osa ongelmaa, mutta ne ovat myös ratkaisu. Mietitäänpä seuraavia faktoja:
- Vain sata yhtiötä on tuottanut 71 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä vuodesta 1988 eli IPCC:n perustamisvuodesta lähtien.
- Yli kaksi kolmasosaa maapallon sadasta rikkaimmasta toimijasta on yrityksiä, ei valtioita. Tosiasiassa 10 suurimman yhtiön liikevaihto on suurempi kuin 196 alimmaksi sijoittuvan valtion liikevaihto yhteensä.
Suuryhtiöillä on siis resursseja muuttaa liiketoimintansa hiilidioksidivapaaksi investoimalla uusiutuviin ja muihin nollahiilisiin teknologioihin sekä kehittämällä tuotteita ja palveluja, joiden hiilijalanjälki on pieni. Kysymys kuuluukin: suostuvatko ne siihen vapaaehtoisesti vai tarvitaanko pakottavaa lainsäädäntöä?
Moni asia viittaa siihen, että suuryhtiöt ovat siirtymässä vähähiilisiin ratkaisuihin, koska ne pitävät ilmastonmuutosta vakavana uhkana liiketoimintansa jatkuvuudelle ja elinkelpoisuudelleen. Esimerkiksi neljäsosa Fortune Global 500 -yhtiöistä on julkisesti sitoutunut hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä tai täyttämään tieteeseen perustuvan päästövähennystavoitteen.
Suosimme uusiutuvien polttoaineiden käyttöä
Tosiasia on myös se, että yrityksille tarvitaan selkeät säännöt ja määräykset, jotta pelikenttä on kaikille sama. Emme halua maailmaa, jossa osa yrityksistä liihottaa vapaamatkustajina ja toisten kilpailukyky kärsii. Säädöksillä on siten merkittävä rooli vitkastelijoiden pakottamisessa ilmastotoimiin. Rajat täytyy kuitenkin tiedostaa: säädökset ovat yleensä pienin yhteinen nimittäjä.
Chandra Bhushan on International Forum for Environment,
Sustainability & Technologyn (iFOREST) toimitusjohtaja.
Uskonkin, että vapaaehtoiset toimet ja säädökset eivät vielä riitä: ilmastonmuutos on määriteltävä jo yhtiöjärjestyksissä yritysten hallitusten varainhoidolliseksi vastuuksi, ja hallitukset on asetettava vastuuseen ilmaston saastuttamisesta. Tämä on ainoa tapa saada yritykset sitoutumaan ilmastotavoitteisiin aidosti.
Chandra Bhushan kotisivu
Teksti Chandra Bhushan
Kuva NASA & iFOREST
