UPMPulp

Ikivihreä tulevaisuus –metsien merkitys hiilinieluina

Ikivihreä tulevaisuus –metsien merkitys hiilinieluina

Metsien tärkeys ilmastonmuutoksen torjunnassa on yleisesti tiedossa. Erityyppisten metsien arvoa hiilinieluina eli hiilen sitojina ja varastoijina voi kuitenkin arvioida vasta, kun ensin ymmärtää niiden kasvumekanismia maapallon luonnollisen hiilikierron näkökulmasta.

Hiilidioksidi on kasvihuonekaasuista merkittävin. Ilmastonmuutoksen torjuminen keskittyy nimenomaan hiilidioksidin ja etenkin fossiilipohjaisista polttoaineista ja materiaaleista syntyvien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen.

Pelkkä poistaminen ei välttämättä riitä. Tutkijat yrittävät kehittää hiilidioksidin talteenottoteknologioita, joilla ilmakehässä jo olevaa hiilidioksidia voidaan poistaa ja muuntaa kiinteään tai nestemäiseen muotoon. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kaasun muuttamista nestemäiseksi ja säilömistä maankuoreen yli 800 metrin syvyyteen tai hiilidioksidin mineralisoimista eli kiveen sitomisesta.

Ylivoimaisin menetelmä hiilidioksidin poistamiseen on kuitenkin luontoäidin oma: yhteyttäminen.

Hiilen luonnollinen kierto

Yhteyttäminen on mekanismi, jonka avulla kasvit keräävät ja hyödyntävät auringon energiaa. Prosessi tapahtuu kasvin lehtivihreää sisältävissä proteiineissa. Puiden kohdalla tämä tarkoittaa, että hiilidioksidi sitoutuu lehtien tai neulasten kautta.

Molekyylitasolla prosessi tapahtuu seuraavasti: Lehtivihreää sisältävät proteiinit imevät itseensä auringonvaloa ja käyttävät sen energiaa, hiilidioksidia (CO2) ja vettä (H2O) tehdäkseen glukoosia (C6H12O6) ja vapauttaakseen sivutuotteena happea (O2). Puu käyttää noin puolet glukoosista elämiseen ja puolet kasvuun. Osan glukoosista se käsittelee edelleen muiksi yhdisteiksi, kuten tärkkelykseksi.

Puu varistaa kasvustaan osan maaperään kausittain esimerkiksi neulasina, oksina tai kuorenpalasina. Loppu sitoutuu melko pysyvästi puuhun, esimerkiksi runkoon, oksiin ja juuriin.

Näin ilmakehästä poistunut hiilidioksidi pysyy kiinteässä olomuodossa puuaineksessa aina siihen asti, kunnes puuaines joko palaa tai hajoaa. Näiden kahden prosessin kautta puun sisältämä hiili palautuu ilmakehään maapallon luonnollisen hiilikierron mukaisesti.

UPM-forest_0817_MI-0142_small.jpg

Talousmetsillä on merkitystä

Puiden hiilensitomismekanismin ymmärtäminen auttaa ymmärtämään erityyppisten metsien ympäristövaikutuksia. Ilmaston kannalta oleellisinta on metsien kyky toimia hiilinieluina eli kerätä ja sitoa itseensä hiilidioksidia.  Sen lisäksi metsät myös estävät maaperän eroosiota, suojelevat vesistöjä ja ovat koti monille kasvi- ja eläinlajeille.

“Luonnonmetsien ensisijainen merkitys ympäristölle liittyy nimenomaan biodiversiteettiin, jonka suojelemisessa ne ovat korvaamattomia. Tämä monimuotoisuus puolestaan suojelee koko ekosysteemiä”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikainen.

Vaikka täyteen mittaansa kasvanut luonnonmetsä on lajistoltaan rikas, se ei sido hiiltä yhtä tehokkaasti kuin nuori, kasvava metsä. Siksi asiantuntijat ovat kiinnostuneet talousmetsien ilmastovaikutuksista.

Talousmetsät ovat kestävästi hoidettuja metsiä, joissa istutetaan tai muuten varmistetaan, että siemenestä luontaisesti tai kylvämällä metsää kasvaa aina enemmän kuin niistä kaadetaan. Talousmetsiä myös tarkkaillaan tautien varalta sekä suojellaan metsäpaloilta.

Metsäyhtiöt tekevät oman osansa hoitamalla metsiä kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti. Niissä mukaillaan luonnollisia tuhon ja uusiutumisen syklejä varmistaen jatkuvasti uusiutuva, terve ja kestävä puun lähde sekä muut ekosysteemipalvelut.

UPM:llä on esimerkiksi taimitarhat, joista yksi on Suomessa ja kaksi Uruguayssa. Niissä yhtiö kehittää ja tuottaa terveitä ja tuottavia taimia istutusta varten. Arviolta 50 miljoonaa tainta istutetaan joka vuosi UPM:n talousmetsissä ja puuviljelmillä.

“Talousmetsillä ja luonnonmetsillä on molemmilla oma roolinsa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Esimerkiksi Uruguayssa UPM:n eukalyptusviljelmät eivät korvaa luonnonmetsiä, vaan ne on istutettu heikentyneille ruohomaille. Kaikki maan luonnonmetsät on suojeltu”, kertoo UPM Metsän ympäristöpäällikkö Inka Musta.

AereasIMG_4446.jpg

Eroon fossiilipohjaisista materiaaleista

Ilmaston näkökulmasta on tärkeää, että talousmetsiä arvioidessa huomioidaan myös, mitä puulle tapahtuu sen lähdettyä metsästä.

“UPM tuottaa esimerkiksi vaneria ja sahatavaraa tyypillisesti rakennuksia, huonekaluja ja muita pitkäikäisiä käyttökohteita varten. Sellupohjaisia tuotteita taas voidaan kierrättää. Paperin valmistukseen käytettävät puukuidut voidaan kierrättää jopa seitsemän kertaa, eli ne voivat pysyä kierrossa vuosia. Puukuituja voidaan käyttää vieläkin pitkäikäisempien tuotteiden, kuten komposiittimateriaalien ja vaatteiden valmistamiseen”, Musta summaa.

Näin jokainen puusta valmistettu tuote on siis pieni hiilivarasto.

Resurssitehokkuus, eli esimerkiksi puuntuotannon kaikissa eri vaiheissa syntyvien sivuvirtojen hyödyntäminen, on niin ikään tärkeää.

”Käytämme puuhaketta sellun valmistamiseen sekä ligniiniä liimaan, jolla voi korvata fossiilipohjaisen fenolin vanerin valmistuksessa”, Musta sanoo. ”Tulevaisuuden innovaatiot voivat lisätä erilaisten puupohjaisten ratkaisujen käyttöikää entistä enemmän. Oleellista on, että puuta voidaan käyttää korvaamaan fossiilipohjaiset materiaalit useissa tuotteissa.”

Ihmiskunnalla on edessään haasteelliset ajat, kun se kokoaa voimavaransa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan kaikki mahdolliset ratkaisut – ja siinä metsillä ja metsäteollisuudella on suuri merkitys.

 

Teksti: Hanna Veltheim