UPMPulp

Kestävän kehityksen periaatteita noudattavaa mehiläishoitoa

Kestävän kehityksen periaatteita noudattavaa mehiläishoitoa

Mehiläishoitajilla on mahdollisuus kerätä korkealaatuista ja puhdasta hunajaa uruguaylaisilta eukalyp-tustarhoilta, joille on myönnetty kestävän kehityksen sertifikaatti. Tänä vuonna jo 220 mehiläishoitajaa hyödyntää UPM:n viljelystarhoja.

 

”Eukalyptuksen hunaja on omanlaistaan”, kertoo mehiläishoitaja Carlos Demov, joka tekee yhteistyötä UPM:n kanssa Uruguayssa. ”Hunajalla on oma makunsa, oma värinsä, se on erityislaatuista”, hän jatkaa.

Mehiläishoitajien sadonkorjuu on täydessä vauhdissa huhtikuussa. Hunajan keruun jälkeen pesät suljetaan talven ajaksi. Mehiläisillä on kylliksi hunajaa, jotta ne kestävät talvikauden yli. Eukalyptustarhoilla sekä UPM:n hoitamissa luonnonmetsissä kukkiva laji mahdollistaa erityisen runsaan hunajantuotannon.

”Toukokuusta elokuuhun mehiläishoitajat korjailevat ehostusta kaipaavia materiaaleja ja vaihtavat kaikki pesänrakennusmateriaalit uusiin”, Demov kertoo. Näin pesät valmistellaan syyskuussa alkavaan uuteen kauteen.

Demov on työskennellyt mehiläisten parissa 30 vuotta. Nyt hän on hankkimassa hunajalleen PEFC-sertifiointia (Programme for the Endorsement of Forest Certification), joka mahdollistaa hunajan myymisen kansainvälisillä markkinoilla.

Kannattava sijoitus tulevaisuuteen

UPM kutsuu joka vuosi uruguaylaisia mehiläishoitajia käyttämään eukalyptustarhoja hunajan tuotantoonsa osana kestävän kehityksen metsätaloutta, jossa edistetään metsien käyttöä moniin tarkoituksiin. Tänä vuonna jo 220 mehiläishoitajaa hyödyntää UPM:n viljelystarhoja ympäri Uruguayta.

”UPM on vuodesta 2012 lähtien tehnyt yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa voidakseen tarjota tiloja viljelysmailtaan mehiläishoitajille. Pyrimme suosimaan paikallista tuotantoa ja pieniä yrittäjiä suurten sijaan”, UPM Uruguayn lisätuotannosta vastaavalla osastolla työskentelevä Magdalena Albornoz kertoo.

Hänen mukaansa UPM:n viljelysmaita tuotannossaan hyödyntävät 220 mehiläishoitajaa käyttävät yli 31 000 mehiläispesää 53 000 pesästä 65 000 hehtaarin viljelysalueella, jossa olisi potentiaalista tilaa hunajantuotannolle.

”UPM:n viljelysmailla on vielä paljon tilaa uusille mehiläishoitajille. Uskomme heidän tulevan koska täällä on tilaa tuottaa laadukkaampaa hunajaa”, hän jatkaa.

Vuonna 2017 alkoi projekti, jonka myötä mehiläishoitajat saivat mahdollisuuden hankkia hunajalleen PEFC-sertifikaatin. 50 maassa ympäri maailmaa toimiva eurooppalainen metsäsertifiointijärjestelmä PEFC on tehnyt yhteistyötä UPM:n ja useiden paikallisten järjestöjen kanssa kehittääkseen projektia.

Sertifikaatin merkittävin hyöty mehiläishoitajille on PEFC-merkin tuoma lisäarvo heidän hunajantuotannolleen. Merkki tunnetaan yli 70 maassa, ja se osittaa, että tuote tukee kestävän kehityksen metsätaloutta.

”Sertifikaatti vaatii muutosta mehiläishoitajan ajatusmaailmassa, mutta avaa uusia ovia heidän tuotteilleen”, kertoo PEFC Uruguayn projektisihteeri Gabriela Malvárez.

PEFC-merkki mahdollistaa kestävällä metsätaloudella tuotetun hunajan pääsyn laajemmille markkinoille.

”Sertifikaatti osoittaa, että työskentelyolosuhteet sekä terveydelliset vaatimukset on turvattu hunajan laadun varmistamiseksi. Sertifikaatti osoittaa myös sen, ettei tuotteessa ole muita hunajalaatuja, eikä tuotantotarhoilla ole käytetty kemiallisia aineita”, kertoo Demov.

Askeleet kohti kestävää tulevaisuutta

PEFC:n sertifikaatti ottaa huomioon kaksi perustavanlaatuista tekijää tuotannossa. Ensimmäinen on se, kuinka metsiä hoidetaan tuotannon puitteissa ympäristön, paikallisen lainsäädännön sekä yhteiskuntasuhteiden kannalta. Toinen on puun alkuperän seuranta, mikä varmistaa tuotteen toimitusketjun jokaisen lenkin jäljittämisen sertifioidulta viljelmältä lähtien.

”Jokainen askel matkalla alkuperästä lopputuotteeseen saakka todennetaan”, kertoo Malvárez.

Sertifioitujen tuottajien hunaja on siis todettu kestävää kehitystä tukevaksi koko tuotantoprosessin osalta. Tämä on tärkeää paitsi tuotteen kaupallistamisessa myös mehiläisten terveyden sekä ympäristön kannalta.

Tänä vuonna 220 mehiläishoitajaa aloitti matkansa PEFC-merkin saavuttamiseksi. Sertifiointiprosessi on parhaillaan käynnissä 13 mehiläishoitajan osalta. Sertifikaatin saadakseen mehiläishoitajien on myös osallistuttava mehiläishoitotaitojen harjoittamista, turvallisuutta ja alkuperän seurantaa käsitteleville kursseille.

Kestävää kehitystä ja ympäröiviä yhteisöjä tukeakseen UPM laajensi Metsänhoito-sertifikaattinsa Metsänhoito ja hunajantuotanto -sertifikaatiksi, jotta se kattaisi myös hunajantuotannon alkuperän seurannan PEFC-kriteerit.

Ympäristöystävällistä hunajaa

Projektissa mukana oleva mehiläishoitaja Fernando Camejo hoitaa 400 mehiläispesää, joista 200:aa yhteistyössä UPM Forestal Oriental -yhtiön kanssa. Hänen mukaansa yksi PEFC-sertifikaatin hyvistä puolista tuottajalle on vahvistus hunajan laadusta.

”Meidän hunajassamme ei ole myrkkyjä tai kemiallisten aineiden jäämiä. Tällä tavoin pääsemme mukaan markkinoille”, hän toteaa.

Mahdollisuus käyttää sertifioituja metsiä on tärkeää mehiläishoitajille, sillä heitä huolestuttaa tuotteisiin päätyvien myrkkyjäämien määrä.

”Tuholaismyrkyt eivät tee eroa haitallisten ja hyödyllisten hyönteisten välillä. Niitä käytetään tappamaan hyönteisiä, jotka ovat haitallisia tietyille tuotannoille, mutta ne tappavat samalla suuren määrän muita-kin hyönteisiä, jotka ovat tärkeitä ympäristölle. Mehiläisillä on tärkeä rooli ympäristön toiminnan kan-nalta. Tällä hetkellä mehiläiset menestyvät vain menestyksekkään hoidon avulla”, jatkaa Demov.

Albornozin mukaan kestävä metsänhoito tarjoaa paremmat takeet myös tuotteille.

”Kuluttajat suosivat nyt ympäristöystävällisiä tuotteita, joiden tuotannossa ei käytetä hyväksi luontoa.”

Camejo kertoo mehiläisten kuolevan, koska niiden saama hunaja on huonolaatuista.

”Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että tuotamme laadukkaampaa hunajaa. Yhteistyö UPM:n kanssa pelastaa mehiläisiä. Opimme mehiläisten hoidosta ja työskentelemme kannattavammin, keräämällä parempilaatuista hunajaa. Tällä työllä on tulevaisuus”, hän toteaa.

 

Teksti: Josefina Mösle