UPMPulp

Marko Hautala ratkoo ongelmia sellutehtaalla isänsä jalanjäljissä

Marko Hautala ratkoo ongelmia sellutehtaalla isänsä jalanjäljissä

Pysähdy. Ajattele. Toimi. Näin kuuluu Marko Hautalan motto. Hän on huolehtinut UPM:n Pietarsaaren sellutehtaan turvallisuudesta jo yli 20 vuotta.

Kaikki UPM:n Pietarsaaren sellutehtaalla työskentelevät tunnistavat todennäköisesti ainakin yhden henkilön: havusellunkeittäjä Marko Hautalan. Hän on vastannut sellutehtaan turvallisuudesta jo liki 22 vuotta. Innokkaana kalastajanakin tunnettu Hautala tietää, miten toimia, oli tilanne kuinka tiukka hyvänsä.

Pietarsaaressa sijaitseva sellutehdas rakennettiin 60-luvun alussa. Sen läpi kulkee päivittäin arviolta 200 rekkalastillista ja kolme junalastillista puuta.

Kiemurteleva sisäpiha eroaa selkeästi hengeltään uudemmista, suoralinjaisista sellutehtaista. Pihassa seisoo kymmenen tornia ja satoja metrejä putkistoa, joissa sellua kulkee aamusta yöhön.

Keltaiset putket läpäisevät myös tehtaan neljä alinta kerrosta. Niiden matkaa halkovat humisevat koneet, joista voi päätellä, missä kohtaa matkaansa sellu on. Jokainen tehdasta kiertävä puulastu muuttuu 15—20 tunnin aikana kuohkeaksi, popcornia muistuttavaksi selluksi.

Isoveli valvoo

Syyskuisessa auringossa lepäävä puulastuvuori on näyttävä näky sellutehtaan pihalla. Sen juurella seisoo kirkkaissa liiveissä Marko Hautala.

”Meillä on aina joku kiertämässä tiluksia. Koko alueen läpikäymiseen menee muutama tunti ”.

Äänestä välittyy ajan saatossa kertynyt ammattimaisuus ja varmuus. Hautalaa voisi työkuvansa puolesta kuvailla sellutehtaan isoveljeksi.

Vaikka hänen työhönsä kuuluu koko tehtaan valvominen, hänen osaamisensa keskiössä ovat turvallisuus ja ongelmien ratkaiseminen. Hautalan työhuone sijaitsee sellutehtaan neljännessä kerroksessa. Seinillä kiertää monta riviä näyttöjä, joista voi nähdä reaaliajassa koko sellutehtaan tuotantoketjun.

Täällä Hautala viettää kollegoineen suurimman osan päivästään. Reaaliaikaisen videokuvan ja datan avulla he voivat reagoida nopeasti kaikkeen tavallisuudesta poikkeavaan.

Jos ongelmia ilmenee, tilanteeseen reagoidaan esimerkiksi sulkemalla putkia, lähettämällä paikalle henkilökuntaa ja varmistamalla, että kaikki tehdään ohjeistuksen mukaan.

”Otamme turvallisuuden hyvin vakavasti, 110-prosenttisesti”, Hautala toteaa.

”Turvallisuudesta on tullut entistä isompi prioriteetti työurani aikana”.

Hän, jos joku, tuntee alan tapahtumat. Hautala on ollut puolet elämästään UPM:llä, tarkalleen ottaen 23 vuotta. Näistä vuosista reilut 21 vuotta on kulunut ongelmien ratkaisemisen ja henkilöstön turvallisuuden parissa.

Sellu kulkee suvussa

Selluteollisuus ei ollut Hautalalle vieras lapsenakaan. Hänen isänsä aloitti työt Pietarsaaren sellutehtaan voimalaitoksessa jo vuonna 1974. Isänsä jalanjäljissä Hautala aloitti kemian prosessien opiskelun ja päätyi pian itsekin tehtaan voimalaitokselle töihin.

Polku nykyiseen asemaan avautui sekin nopeasti. Hautala muistaa yhä elävästi alkuaikojen jännityksen uudessa roolissaan.

”Nykyään en enää jännitä paljon mitään muuta kuin ukkosta. Sille kun ei voi paljon mitään”, hän toteaa. ”Tämän kokoisessa tehtaassa jokainen päivä on erilainen. Se on parasta tässä työssä”. 

Sellutehtaan valvominen on kirjaimellisesti kokopäivätyötä. Sellutehdas pyörii lyhyttä vuosittaista huoltokatkoa lukuun ottamatta vuorokauden ympäri.

Vuorotyö pitää Hautalan kiireisenä, mutta hän löytää aikaa myös itselleen tärkeille asioille.

”Keilaan paljon. Valmennan keilailun junioritiimiä ja meillä on sen lisäksi yrityksen oma joukkue”, hän kertoo.

Hautalan kaksi poikaa liittyvät usein isänsä seuraan keilaradoille.

”Tyttäreni sen sijaan on taiteellisempi ja nauttii esimerkiksi leipomisesta”, hän kertoo hymyillen.

Kolmen lapsen isällä on myös täysin oma harrastus: perhokalastus.

”Käyn vähintään kuusi kertaa vuodessa kalareissulla. Siinä on jotain hienoa, kun saa kuunnella joen solinaa ja katsella leirinuotiota”, Hautala kuvailee.

Vaikka Hautala on jo kerryttänyt kunnioitettavan pitkän uran UPM:llä, hänen katseensa on tiukasti tulevaisuudessa.

”Kaikki täällä varmasti unelmoivat uudesta sellutehtaasta”, hän sanoo. ”Se toisi jatkuvuutta ja tehokkuutta. Ja olisihan se hienoa kokea, millaista on työ nykyajan uusissa tehtaissa.”

 

Teksti: Julia Ruottinen