UPMPulp

117-vuotiaan S/S Hurman matka jatkuu yhä

117-vuotiaan S/S Hurman matka jatkuu yhä

Jokaisen kansakunnan psyykessä piilee oma, hieman romantisoitu kuvasto. Ajatelkaapa Amerikkaa: vankkureita keikkumassa halki punertavan ja tyhjän maiseman kohti länttä ja parempaa tulevaisuutta. Suomen osalta mieleen nousee väistämättä kuva järvestä ja höyrylaivasta, joka etenee kohti sellutehdasta tukkilautta perässään.

Paperi- ja selluteollisuuden tarvitsema puu kuljetettiin pääasiallisesti vesiteitse aina 1900-luvun alkuun asti. Suomen itäosien järvialueilla työskenteli peräti 44 eri yhtiön höyrylaivaa. Yksi niistä oli vuonna 1902 Viipurin telakalla rakennettu S/S Hurma. Omistukseensa sen olivat hankkineet norjalaiset tehtaan omistajat, Salvesenin veljekset.

Tuosta höyrylaivojen laivueesta jäljellä on enää S/S Hurma, jonka UPM Metsä hankki omistukseensa. Höyrylaivan hankinnalla ja ylläpidolla yhtiö kunnioittaa sekä omia juuriaan että koko teollisuudenalan perinteitä.

Se, että S/S Hurma on nyt Lappeenrannan sataman laiturissa, on suoranainen ihme. Niin kovia se on kokenut työskennellessään aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Toisen maailmansodan aikana se teki osuutensa murtaen 60 sentin paksuista jäätä Imatran ja Lappeenrannan välillä. Hurman tehtävänä oli avata railoja ja siten hankaloittaa mahdollisia hyökkäyksiä. Kerran sisukas alus jopa upposi, mutta se saatiin pelastettua järven pohjasta.

Veteraani ei silti malta vieläkään vain levätä. Se suuntaa vuosittain yhden kuukauden ajan järvelle ja viihdyttää yhtiön vieraita ja henkilökuntaa. Mukaan mahtuu noin 33 matkustajaa sekä kolmen hengen höyrylaivaharrastajien miehistö.

Unohtumaton elämys

Yhdeksän solmun eli viidentoista kilometrin rauhallinen matkavauhti on aina ainutlaatuinen kokemus. Mutta tarjolla on muutakin: vierailu konehuoneeseen onnistuu, jos haluaa päästä aitoon tunnelmaan. Entisaikoina S/S Hurma käytti polttoaineena öljyä. Nyt tilalla on yhdistelmämoottori, joka hyödyntää voimanlähteenä puuta. Puu kerätään saarista, joilla pysähdytään risteilyn aikana.

S/S Hurman viimeisimmät, Koreasta saapuneet matkustajat olivat elämyksestä vaikuttuneita. Höyrylaivaristeilyä ennen korealaiset asiakkaat vierailivat UPM Kaukaan tehdasalueella ja tutustuivat suomalaiseen metsään ja metsänhoitoon.

Planting_Hurma.JPG

Metsävierailulla sai kokeilla myös taimien istuttamista

”Sekä alus että maisemat olivat valtavan kauniita. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa. Suosittelen matkaa kaikille tänne saapuville”, totesi Moorim Paper Company Limitedin Lee In-Je.

Hansol Paperin Yuchul Jungille risteily suomalaisessa luonnossa oli osoitus jostakin ainutlaatuisesta. ”UPM on teollisuudenalallaan poikkeus. Sen metsänhoidon osaamisen taso verrattuna muihin sellunvalmistajiin on omaa luokkaansa.”

Tavoitteena täydellinen tasapaino

S/S Hurma muistuttaa historiasta ja perinteistä, mutta se on myös nähtävissä esimerkkinä UPM:n panostuksesta biojalostukseen ja kestävään kehitykseen. Alus on ikään kuin silta sukupolvien välillä.

UPM Metsän erityisasiantuntijana Itä-Suomen alueella työskentelevä Kari Väisänen on S/S Hurman vakituinen risteilijä. Hänen mukaansa tukinuitossa on käynnissä eräänlainen renessanssi. Hän tervehtii kehitystä ilolla.

”Vanhoina huippuvuosina tukkilautoissa oli jopa 10 000 kuutiota puuta. Se vastaa noin kahtasataa rekka-autollista. On helppoa kuvitella kumpi tapa on ympäristöystävällisempi. Puhumattakaan siitä, että puun kuljetus vesiteitse säästää kustannuksia ja on tehokkaampi tapa raaka-aineen keräämiseen matkojen päästä”, kertoo Väisänen.

Vesikuljetusten määrät ovat kasvussa. Perinteisten tapojen käytössä UPM on poikkeus ja edelläkävijä. Se on ainoana yhtiönä palaamassa vesireittien hyödyntämiseen. Kuluvana vuonna UPM arvioi kuljettavansa tukkilautoissa noin 450 000 kuutiota puuta.

Työstä vastaavat alihankkijat. S/S Hurma voi keskittyä edustamaan historiaa ja omistajaansa erilaisissa tilaisuuksissa. Mieleenpainuvin on ollut matka Pietarin 308-vuotisjuhliin vuonna 2011.

”Osallistuimme Nevalla höyrylaivojen paraatiin ja ankkuroiduimme yöksi keskelle kaupunkia. Hurraavia katsojia oli satojatuhansia. Se oli jotain!” muistelee Kari Väisänen.

 

Teksti: Pekka Vänttinen