UPMPulp

Talvi on ohi ja kuoriaiset voivat hyvin

Talvi on ohi ja kuoriaiset voivat hyvin

UPM on tutkinut tuotantometsien kovakuoriaiskantoja jo yli 15 vuotta. Lue artikkelimme siitä, miten tämä tutkimus edistää metsiemme biodiversiteetin ymmärtämistä.

Mikä eläinlaji tulee ensimmäisenä mieleen, kun ajattelet luonnon monimuotoisuutta ja sen säilyttämistä? Ehkä tiikeri tai jääkarhu, kenties jokin mieleenpainuva lintu- tai kukkalaji. Myös pienet ötökät, erityisesti kovakuoriaiset, ovat tärkeitä.

Ötököiden hyvinvoinnista välittää esimerkiksi UPM, joka on tutkinut Janakkalassa lahopuita ja niissä eläviä kovakuoriaisia vuosituhannen alusta asti. Pienillä olennoilla on valtava merkitys luonnon hyvinvoinnille. UPM:n kansainvälisistä metsäasioista vastaava Timo Lehesvirta toteaa, että biodiversiteetistä puhutaan globaalilla tasolla usein melko kapea-alaisesti, tiettyjen lajien kautta.

”Meillä on tällainen hyönteishanke muistuttamassa, että luonnon monimuotoisuus metsissäkin tarkoittaa yli 90-prosenttisesti kovakuoriaisten ja sienten kaltaisia olentoja. Se on elonkirjo, josta Suomessa on paljon asiantuntemusta. Lajien koko ei kerro niiden merkityksestä luonnolle tai ihmisen hyvinvoinnille. Viime aikoina hyönteisten merkitys on noussut esiin muun muassa pölyttäjien myötä. Niitä ilman ihmiskunnalla ei olisi ravintoa. ”

Yli 900 tunnistettua kovakuoriaislajia

Suomen metsissä elää yli 20 000 lajia, joista noin neljäsosa eli 5 000 tarvitsee lahopuuta jossakin elinkaarensa vaiheessa.

Lahopuuta on kahdenlaista, kaatunutta ja vielä pystyssä olevaa. Kaatuneella lahopuulla tarkoitetaan maapuita, jotka tarjoavat elinympäristöjä hyönteisille, sienille ja muille lajeille. Kuolevat puut tai pystyyn lahoavat puut tarjoavat edellä mainittujen lisäksi kodin lepakoille, oraville ja useille linnuille.
Puun lahotessa se vapauttaa ravinteita puuston ja muun kasvillisuuden käyttöön.

Melko tyypillinen ketju on sellainen, jossa lahoavaan puuhun tulee puuta hajottava sieni, jota taas syö kovakuoriainen, josta taas on jokin pieni loiseläin riippuvainen. Kaikki ovat riippuvaisia tästä lahopuusta. Myös esimerkiksi koloissa pesivät lintulajit kuuluvat lahopuusta riippuvaisten eläinten joukkoon.

Metsänhoidon murros alkoi 1990-luvulla, kun vahvasti puuntuotantoon keskittyneestä metsätaloudesta ryhdyttiin siirtymään kohti moniarvoista metsien käyttöä. Metsien käytölle asetettiin erilaisia ympäristöllisiä ja sosiaalisia tavoitteita, joista tärkein oli tietenkin luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

”Siihen aikaan puhuttiin eri ongelmista kuin tänä päivänä. Happosateisiin ja otsonikatoon oli löytymässä ratkaisu”, Timo Lehesvirta kuvailee.

Tässä hengessä UPM perusti vuonna 2002 kaksi koealaa Janakkalaan omistamalleen Harvialan metsätilalle. Niiden avulla yritys selvittää, kuinka paljon koealoille lahoamaan jätetyillä pökkelöillä sekä niin sanotuilla säästöpuilla on merkitystä metsän monimuotoisuudelle.

Erityisesti kohteena ovat kovakuoriaiset. Hyönteistutkijat ovat seuranneet näillä koealoilla esiintyviä kovakuoriaiskantoja runkoikkuna- ja vatipyydyksiä käyttämällä siitä asti.

Timo Lehesvirta sanoo, että hankkeesta on tullut UPM:lle vähän kuin lempilapsi.

”Hyönteiskantojen inventointeja ei tehdä enää joka vuosi, mutta tutkimus jatkuu kuitenkin edelleen. Ajallisesti se on jo nyt yksi maailman pisimmistä hyönteisseurannoista.”

Koska eri eliöt hyödyntävät lahoamisen eri vaiheita, koealat antavat mielenkiintoista tietoa vuosienkin päästä.

Kiinnostavia tuloksia on jo saatukin. Suomessa elävistä noin 3 800 kovakuoriaislajista Janakkalan koealoilla on tavattu noin 900, mikä on huikea määrä. Samalla muu tutkimus on tuonut lisätietoa eri puulajien merkityksestä eri hyönteisille ja arviot hyönteistuhoriskeistä ovat tarkentuneet.

Janakkalan hankkeen arvo tulee Lehesvirran mukaan paitsi siitä saatavasta tiedosta, myös siitä, että sen avulla monimuotoisuuden tärkeyttä voidaan nostaa esiin.

”Se on esimerkki siitä, että olemme sitoutuneet kehittämään toimintaamme tutkimustiedon ja karttuvan kokemuksen pohjalta.”

Tavoitteena on antaa enemmän kuin ottaa

UPM julkaisi tämän vuoden alussa uuden vuoden 2030 vastuullisuustavoitteensa, joka koskee biodiversiteettiä. UPM:n kunnianhimoisena tavoitteena on nettopositiivinen vaikutus biodiversiteettiin, ensimmäisenä metsätalousyrityksenä maailmassa. Tämä tarkoittaa, että kaikki UPM:n toimien biodiversiteettiin aiheuttamat vaikutukset sen Suomessa omistamissa metsissä ovat kokonaisuudessaan lajiston tilaa parantavia.

Lahopuun lisääminen ja monipuolistaminen on yksi keskeinen tavoite, ja keinovalikoima tähän on hyvin monipuolinen. Nykyinen lainsäädäntö ja sertifiointi tukevat vastuullista toimintaa.

Metsän lajistollinen monimuotoisuus auttaa sitä sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin ja varmistaa puuston kasvua.

Kehittyvä biotalous hyödyntää luonnon monimuotoisuutta, joka antaa rajattomat mahdollisuudet kehittää uutta, kun fossiilisista raaka-aineista siirrytään uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Siksi luonnonsuojeluun on itsestään selvästi myös taloudelliset perusteet.

 

Teksti: Hanna Veltheim

Kuva: Adobe stock