UPMPulp

Tiede ei katso sukupuolta

Tiede ei katso sukupuolta

Naiset eivät ole yhtä näkyviä luonnon- ja teknillistieteellisillä aloilla ja matematiikassa kuin miehet. UPM:ssä työskentelevä Saara Laamanen uskoo, että tytöt pyrkisivät näille aloille innokkaammin, jos heitä kannustettaisiin siihen jo pienestä pitäen.

 

Saara Laamanen toimii tutkijana UPM:n tutkimus-, kehitys- ja teknologiakeskuksessa, jossa hän työskentelee UPM:n tuotteisiin ja prosesseihin liittyvien kehityshankkeiden parissa. Työ on kuin todeksi tullut urahaave 24-vuotiaalle Laamaselle, joka on vastikään valmistunut Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

”Tämä on ensimmäinen varsinainen työpaikkani, jos kesätöitä ei lasketa. Pääsen työstämään opinnoistani tuttuja teemoja, mikä on juuri sitä, mitä halusin tässä vaiheessa työelämääni”, hän kertoo. ”Työsarkaa on loputtomiin. On mukava tietää, että tulevaisuus pitää sisällään runsaasti mahdollisuuksia.”

Teinivuosinaan Laamanen ei kuitenkaan osannut varmuudella sanoa ryhtyvänsä tieteilijäksi, saati sitten kemiantekniikan insinööriksi. Matematiikan, kemian ja fysiikan pitkät oppimäärät vetivät joka tapauksessa puoleensa, sillä hän piti käytännönläheisistä aineista enemmän kuin lukemisesta ja esseiden kirjoittamisesta.

”Olen iloinen, että näin oli. Olisi ollut huomattavasti vaikeampaa luoda uraa tekniikan parissa, mikäli en olisi opiskellut näitä aineita laajemmin”, sanoo Laamanen.

2.jpg

Saara Laamanen uskoo, että naiset olisivat kiinnostuneempia luonnontieteistä, teknologiasta ja matematiikasta, mikäli heitä kannustettaisiin niiden pariin jo pienestä pitäen.

Haussa maailmanpelastajia

Monilla nuorilla naisilla on samanlaiset lähtökohdat kuin Laamasella: teknologia ja insinööritieteet eivät välttämättä ole mielessä uravaihtoehtoja pohdittaessa. Harmi, sillä pula osaavista tekniikan ammattilaisista on kansainvälisen tason ongelma. Microsoftin teettämä selvitys viime vuodelta osoittaa, että teknisten alojen kasvavasta työllisyydestä huolimatta tytöt ja naiset eivät näytä valitsevan näihin tehtäviin kouluttavia tutkintoja.

Laamanen uskoo, että tytöt hakeutuisivat aloille innokkaammin, mikäli he ymmärtäisivät, kuinka tiede voi vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen.

”Harvalla 15-vuotiaalla on käsitystä siitä, mitä eri alojen insinöörit tekevät työkseen”, hän sanoo. ”Monet matemaattis-luonnontieteellisiä aineita opiskelevat tähtäävät suoraan lääkäriopintoihin, vaikkeivat tämä suinkaan ole ainoa vaihtoehto.”

Microsoftin selvityksen mukaan eräs merkittävä tekijä on se, etteivät tytöt tiedä kuinka luonnontieteiden, teknologian ja matematiikan opiskelun kautta voi positiivisesti vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Vähäinenkin havainnollistaminen teoreettisen tiedon käytännön sovelluksista voivat muuttaa ajatusmaailmaa merkittäväksi. Laamanen toivoo, että tämä viesti välittyisi jo aikaisemmassa vaiheessa koulutusta.

”Yliopistoissa onnistutaan mielestäni osoittamaan, kuinka tärkeää tiede on maailman parantamisen kannalta. Joillekin tämä tieto tulee kuitenkin liian myöhään. Itse koen, että työlläni on merkitystä ja voin saada muutosta aikaiseksi.”

Turvallisuus, kestävyys, monimuotoisuus

Laamanen myöntää, ettei ollut kahtena ensimmäisenä lukiovuotenaan kovinkaan huolissaan tulevista opinnoistaan. Hän pitääkin itseään onnekkaana, ettei luovuttanut tiedeaineiden suhteen vaikkei tiennytkään, miten hyödyntäisi oppimaansa myöhemmin elämässä.

Laamanen kehottaa kouluja tarjoamaan uraohjausta aiemmassa vaiheessa sekä keskittymään tulevaisuudessa tarvittaviin taitoihin ja siihen, miksi näitä tarvitaan. Hän painottaa myös roolimallien tärkeyttä: orastavien ammattilaisten tosielämän kokemukset ovat hyödyllisiä nuorille, jotka pähkäilevät seuraavia askeleitaan.

Laamasen mielestä on ilmiselvää, että naisia tarvitaan tieteissä yhtä lailla kuin miehiä elämäntapojen muuttamisessa turvallisiksi ja kestäviksi. Häntä kohtaan ei ole ikinä kohdistunut epäluuloja sukupuolen tai nuoren iän vuoksi.

”Erilaisista ihmisistä koostuvat monimuotoiset ryhmät hyödyttävät kaikkia. Yhdessä pystymme löytämään uusia näkökulmia sekä kyseenalaistamaan totuttuina pidettyjä tapojamme.”

 

Teksti: Anne Salomäki

Kuvat: Ville Vauhkonen