Työntekijöiden terveydenhoidosta alettiin huolehtia Kaukaalla vuonna 1891, kun lankarullatehdas valmistui ja kaupunginlääkäri alkoi käydä tehtaalla kahdesti kuukaudessa. Selluloosatehtaiden valmistumisen jälkeen Kaukaalle rakennettiin sairastupa, jossa oli kaksi sairashuonetta kuudella sairassijalla varustettuna, kylpyhuone, keittiö ja hoitajien huone. Ensimmäinen potilas vastaanotettiin kesäkuussa 1909. Aluksi tehtaan palkkaamat lääkärit pitivät omaa praktiikkaa Lappeenrannassa ja kävivät Kaukaalla 4–5 kertaa viikossa.
Ensimmäinen päätoiminen tehtaanlääkäri saatiin Kaukaalle vuonna 1926. Tämän myötä sairaalan asema parani ja esimerkiksi laitehankintoja tehtiin runsaasti: hankittiin muun muassa kvartsilamppu, sterilointilaite, mikroskooppi, synnytysmatkalaukku sekä munuaisten ja virtsarakon tutkimuslaite. Sairaalaa laajennettiin vuonna 1928 rakentamalla lisää potilashuoneita, leikkaussali ja synnytysosasto. Lisäksi tiloja varattiin sen aikaisten, yleisten kulkutautien hoitoon. Toinen tehtaanlääkäri palkattiin vuonna 1929, joka kävi Kaukaalla kolmesti viikossa.
Vuosina 1933–1938 sairaalaa uudistettiin ja ajanmukaistettiin jälleen, ja sairastuvasta tuli täysimittainen sairaala. Sairaspaikkojen määrä kasvoi kahteenkymmeneen ja uusia tutkimus- ja hoitovälineitä hankittiin.
Leikkaus Kaukaan sairaalassa 1940-luvulla.
Sota-aikana toiminta muuttui vaikeammaksi lääkärien ja sairaanhoitajien lähtiessä sotapalvelukseen, mutta sairaala pystyi kuitenkin jatkamaan toimintaansa. Potilaiden hoidosta vastasivat Lappeenrantaan komennetut sotilaslääkärit. Toiminta jatkui myös sodan päätyttyä ja potilasmäärät kasvoivat jatkuvasti. Alun perin sairaala oli tarkoitettu Kaukaan tehtaiden työntekijöille ja heidän perheilleen, mutta 1930-luvulla muutkin paikkakuntalaiset ja kauempaakin tulevat alkoivat pyrkiä sairaalan potilaiksi.
Etelä-Karjalan keskussairaala valmistui vuonna 1955, jolloin joitakin toimintoja, kuten synnytykset ja vaativat kirurgiset toimenpiteet, siirrettiin keskussairaalan hoidettaviksi. Kaukaalla vapautuviin tiloihin tehtiin laboratorio ja potilaspaikkoja lisättiin. Kaukaan synnytysosastolla syntyi vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana yhteensä 2 781 lasta.
Lappeenrannan paikallissairaalan valmistumisen myötä 1966 Kaukaan sairaalan toiminta päätettiin lopettaa, mutta vuodepaikat säilyivät ja ne vuokrattiin Lauritsalan kauppalan käyttöön. Vuonna 1973 Kaukaan sairaala saneerattiin perusteellisesti ja kaikki tilat siirtyivät Kaukaan työterveysaseman käyttöön.
Venytyslaite Kaukaan sairaalassa vuonna 1929.
Terveydenhoito muuttui 1970-luvulla yhä enemmän ennaltaehkäiseväksi terveydenhuolloksi, johon sairaalan saneeraus ja muutos terveysasemaksi antoivat hyvät lähtökohdat. Toiminnan muuttuminen vaati myös uudenlaista asiantuntemusta ja henkilökuntaa. Sairaalan alkuajoista lähtien potilaiden hoidosta lääkäreiden ohella oli vastanneet diakonissat ja vasta toisen maailmansodan jälkeen palkattiin ensimmäiset varsinaiset sairaanhoitajat. 1970-luvulla Kaukaalle tulivat ensimmäiset työterveydenhuoltoon erikoistuneet sairaanhoitajat ja lääkintävoimistelijat.
Lopettaessaan toimintansa vuonna 1966 oli Kaukaan sairaala viimeinen niistä monista pienistä tehtaan- ja ruukinsairaaloista, joita eri teollisuuslaitokset olivat maahamme perustaneet. Toiminta-aikanaan potilaita oli yhteensä 25 033. Sairaalan lakkauttamisen jälkeen terveysasema jatkoi toimintaansa hoitaen Kaukaan työntekijöiden työterveyshuollon, ja toiminta siirtyi Standertskjöldinkadun tiloihin vuonna 2008.
Näkötutkimus vuonna 1974.
Sairaalan osasto 1940-luvulla.
