Kuvanveistäjä ja taideseppä Antti Niemisen ensimmäinen oivallus kohti Luonnon valoa -näyttelyä syntyi Vehkataipaleen koulun vanhempainillassa 2017. Tilaisuudessa esiteltiin UPM Kaukaan ylläpitämän Vehkataipaleen kanavan remonttia, ja kerrottiin, että kanavan pohjassa liki 80 vuotta maanneet lehtikuusitukit tultaisiin nostamaan ylös. Silloin taipalsaarelainen taiteilija höristi korviaan.
”Kyllä siinä jotenkin lamppu syttyi. Tiedustelin jälkikäteen UPM:n Minnalta Maunus-Tiihoselta, mihin tukit on tarkoitus sijoittaa. Minna sanoi, ettei kohdetta ole päätetty, ja kysyi, josko minulla olisi ideoita”, Antti kertaa.
Vehkataipaleen kanavan pohjasta nostettuja lehtikuusitukkeja säilytettiin jonkin aikaa varastoalueella Tuosassa. Antti kävi silloin paikan päällä katsomassa ja tutkailemassa puita:
”Siinä vaiheessa minulla ei ollut vielä tietoakaan siitä, mitä niistä syntyisi. Lopulta pihassani kuitenkin oli kaksi kuorma-autollista tukkipuuta”.
UPM Kaukas lahjoitti kanavan pohjasta nostetut tukit Antti Niemiselle. Hän alkoi käsitellä materiaalia, jonka kulunut pinta kätki suojiinsa hyvin säilyneen sisuksen.
”Vanhan, virtaavan veden syövyttämän kuoren alta paljastui sitruksisen ja pihkantuoksuinen, kirkas puu - kuin se olisi kaiken aikaa odottanut löytämistään”, Antti kuvailee.
Antti tiesi, että kuvanveistäjä, rakennusrestauroija ja muusikko Samuli Nousiaiselle puumateriaalin kanssa työskenteleminen oli ennestään tuttua. He tunsivat toisensa aiempien rakennusprojektien kautta, mutta eivät olleet ennen tehneet taideyhteistyötä. Antti tarttui taas tuumasta toimeen:
”Otettuani Samuliin yhteyttä, päätimme yhdistää voimamme ja aloimme hahmottelemaan mahdollisia veistoksia. Kävi ilmi, että tämä materiaali onkin todella hyvä veistopuu.”
Täky-gallerian näyttelyn nimi on Luonnon valoa – veistoksellisia valaisimia. Taitelijoiden mukaan katsojan tulkittavaksi jää, näyttäytyvätkö teokset veistoksellisina valaisimina vai veistoksina, joissa valo on yhtenä elementtinä.
”Pystyttäessämme näyttelyä asetimme kohdevaloja veistoksille ja huomasimme, kuinka hyvin valo toimii teosten kanssa. Siitä lähti jalostumaan idea myös valaisimista”, Samuli muistelee.
Kun Lappeenrantaan perustettiin Järvimaailma Saimaarium, tämä työpari oli mukana tekemässä sinne kalusteita. Antti ja Samuli totesivat, että Saimaarium oli toimiva näyttelytila, ja heidän ensimmäinen yhteinen näyttelynsä pystytettiinkin sinne vuonna 2020. Sitten alkoi korona-aika. Saimaariumissa nähty näyttely siirtyi myöhemmin Lahden ProPuu -galleriaan. Sittemmin, ja yhä, Puun virtaa -veistoksia on nähtävillä Taipalsaaren kunnantalolla.
”Taipalsaarella on näytillä veistoksia, Lappeenrannan Täky-galleriassa valaisimia”, Samuli summaa.
”Koko projekti oli meiltä alusta asti vuoropuhelua, jossa puun materiaali on otettu huomioon. Lähtöidea tukkipuuteoksista sai jatkoa ajatusten kopittelulla. Sitten kokeiltiin, ja materiaali näytti, mihin suuntaan tulisi jatkaa,” Antti kuvailee prosessin etenemistä.
Luonnon valoa -töissä Samuli on työstänyt etenkin valaisimia. Yhdessä on tehty peilauksia, teosten metalliosia ja kiinnityksiä. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että puu on erityisesti Samulin, ja metalli Antin työsarkaa tässä yhteisprojektissa. Näihin näyttelyihin materiaalia kului kuitenkin vain pieni osa koko puumäärästä. Jatkoa siis seuraa.
”Kantava voima ja näkökanta projektissa kautta linjan oli dialogi ja uusien toimintatapojen löytäminen. Näiden omituisten koronavuosien keskellä olemme voineet luoda yhteistyötä taiteentekijöiden, yritysmaailman ja suuren yleisön kesken. Saimme TAIKE:lta (entinen Taiteen keskustoimikunta) apurahan, ja UPM:n avarakatseisuus on ollut meistä erityisen ilahduttavaa” Antti kuvailee yhteistyötä.
Luonto, Saimaa ja puu ovat projektin myötä osoittaneet paikkansa ihmisten elämässä tärkeinä elementteinä ja symboleinakin.
”Työtä tehdessämme olemme saaneet huomata, minkälainen emotionaalinen merkitys Vehkataipaleella ja Saimaan vesistöllä ihmisille oikein onkaan. Onhan tämä projekti myös yhdenlainen symboli kanavalle ja veden kiertokululle, jota se edistää”, taiteilijat pohtivat.
Vehkataipaleen kanavan pumppuasema valmistui vuonna 1936. Laitoksen tehtävänä on siirtää Suur-Saimaan hyvälaatuista vettä Pien-Saimaan puolelle, ja niin se tekeekin: noin 40 kuutiota sekunnissa. Vesistön merkitys alueen asukkaille ja teollisuudelle kantaa pitkälle historiaan.
