Kaukaalla on toiminnan alusta asti pyritty mahdollisimman suureen energiaomavaraisuuteen. Energiahuolto on ollut ohjaamassa myös yhtiön kehitystä. Kaukaan tehtaiden ensimmäisellä tuotantolaitoksella, Kaukaankosken rullatehtaalla, käytettiin aluksi voimanlähteenä tilalla sijaitsevaa koskea, mutta paikalle rakennettiin pian pieni höyryvoimala. Myös vuonna 1892 valmistuneella rullatehtaalla Parkkarilassa, Lappeenrannassa, käytettiin höyryvoimaa. Rullatuotannon kasvaessa myös jätepuukasat kasvoivat nopeasti ja ajankohtaiseksi tuli harkita puutähteen käyttöä jonkin uuden teollisuuslaitoksen voimanlähteenä. Vuonna 1896 päätettiinkin rakentaa sulfiittiselluloosatehdas rullatehtaan tähteiden hyödyntämiseksi.
Toisen selluloosatehtaan valmistumisen jälkeen, vuonna 1905, oma puutähde ei enää riittänyt kasvavan tuotannon voiman ja höyryn tarpeisiin, jolloin tehtiin sopimus sahausjätteen kuljettamisesta Kaukaalle tuolloin Osakeyhtiö T. & J. Salvesenin omistuksessa olleen Lauritsalan sahan kanssa. Jokaisella tehtaalla oli oma höyrykone ja pannukeskus, mutta ajatus yhden voimakeskuksen rakentamisesta kehittyi ja suunnittelut aloitettiin vuonna 1915. Tarkoituksena oli, että voimakeskuksessa tarvitaan työvuoroa varten kuusi työntekijää, ja että kaikki polttoaine käytettäisiin hakkeena. Sota hidasti hanketta, ja rakentaminen alkoi loppuvuodesta 1919.
Vuonna 1921 kaksi kolmasosaa voiman tarpeesta pystyttiin tuottamaan omalla voimalla. Voimakeskus alkoi kuitenkin käydä pieneksi ja vuodesta 1930 alkaen Kaukas alkoi ostaa energiaa myös Imatran verkosta. Voimakeskus toimi vuoteen 1951, kunnes uusi voimalaitos alkoi olla edellytys toiminnan jatkumiseksi. Nykyaikaisempi höyryvoimalaitos rakennettiin tehtaiden yhteyteen ja se valmistui vuonna 1951, mahdollistaen myös sellutehtaan kapasiteetin kasvattamisen. Polttoaineina voitiin käyttää myös öljyä ja hiiltä.
Paperitehtaan rakentaminen lisäsi myös energiatuotannon vaatimuksia, sillä höyryä ja sähköä tarvittiin yhä enemmän – tällöin päätettiin uuden kaasuvoimalaitoksen rakentamisesta. Maakaasu lisäsi polttoainehuollon joustavuutta ja korvasi vähitellen lähes kokonaan raskaan polttoöljyn. Energiaa saatiin myös vuonna 1979 rakennetusta puunkuorta polttavasta höyryvoimalaitoksesta, ja samalla otettiin käyttöön uusi kuoren ja turpeen vastaanottojärjestelmä. Kaukas olikin yksi ensimmäisistä maakaasun käyttäjistä Suomessa, monipuolistaen tällä polttoainevalikoimaansa. Uusi laitos perustui pitkälti automaatioon: normaalissa käynnissä se ei tarvinnut miehitystä ollenkaan.
Biovoimalaitos Kaukaan Voima valmistui vuonna 2009 ja sen toimintaa operoi Kaukaan sellutehtaan henkilökunta. Kun Kaukaan Voima käynnistyi, oli se Suomen suurin biovoimala, ja tänäkin päivänä laitos on Suomen suurin kiinteän puupolttoaineen käyttäjä. Laitos tuottaa Kaukaan tehtaille prosessihöyryä sekä sähköä ja Lappeenrannan energialle sähköä ja kaukolämpöä. Voimalaitoksella on oma roolinsa kaukolämmön päästöjen vähentämisessä.
Bioenergiaa tuotetaan pääosin polttamalla sellunkeitossa syntyvää mustalipeää eli käytettyjä keittokemikaaleja ja liuennutta puumateriaalia. Fossiilista polttoainetta tarvitaan vain hetkittäin esimerkiksi tuotantoseisokkien ja uudelleenkäynnistysten yhteydessä.
Kaukaan sellutehdas on merkittävä energiantuottaja, joka tuottaa sellun valmistuksen yhteydessä sähköä yli oman tarpeensa. Osa sähköstä käytetään tehtaan omissa tuotantoprosesseissa, mutta loppuosa myydään markkinoille. Tänä vuonna 99 prosenttia sellutehtaan tuottamasta sähköstä on ollut uusiutuvaa.
