Vuoteen 2030 mennessä keskiluokkaisten kuluttajien määrä maailmassa kasvaa kahdella miljardilla, mikä vääjäämättä näkyy myös kulutuksen kasvussa. Edessä on maailmanlaajuinen ongelma: miten tasapainottaa raaka-aineiden kasvava kysyntä niiden rajallisen saatavuuden kanssa? Vastaus saattaa löytyä kiertotaloudesta.
Kiertotalouden periaate on, että resurssien hyöty maksimoidaan ja jätteen määrää vähennetään käyttämällä kukin tuote mahdollisimman hyvin loppuun. Toisin kuin perinteinen ’ota ja tee’ asenne, kiertotalous rakentuu ’käytä uudelleen ja kierrätä’ periaatteeseen. Paperiteollisuudelle tämä on tuttua toimintaa.
”Paperia on aina kierrätetty. Keskiajalla ensimmäiset paperit tehtiin kierrätetyistä kankaista”, sanoo Euroopan paperiteollisuuden järjestön (CEPI) apulaispääjohtaja Jori Ringman. ”Kun paperin kysyntä 1800-luvulla kasvoi eikä kierrätettyjä kankaita ollut tarpeeksi saatavilla, keksittiin käyttää selluloosakuitua.
Käytä uudelleen ja kierrätä
Kiertotalousajattelu soveltuu toimialalle hyvin myös nykypäivänä.
”Grafiikkaa sisältävän paperin, kuten uutis- ja viihdelehtien kierrättäminen isommassa mittakaavassa alkoi 60-luvulla”, sanoo Thomas Krauthauf, UPM Communication Papersin RCP & CEWS -päällikkö. Paperiyhtiöt alkoivat ostaa paperia takaisin paikallisilta viranomaisilta varmistaakseen kierrätysmateriaalin saatavuuden. Viimeisen 20 vuoden aikana paperiteollisuuden kierrätys on kasvanut 49 % saavuttaen 19,5 miljoonaa tonnia.
Paperin kierrätystä tilastoivan EPRC:n (European Paper Recycling Council) mukaan kaikesta Euroopassa käytetystä paperista kierrätettiin 72,3 % vuonna 2017. Uusi eurooppalainen julistus paperin ja kartongin kierrätyksestä sitoo allekirjoittajamaat kierrättämään 74 % paperista vuoteen 2020 mennessä. Ennen kuin tähän tavoitteeseen päästään, on ylitettävä muutama este.
”Valitettavasti joillain alueilla, erityisesti Itä-Euroopassa, keräyksen taso on matala”, sanoo Krauthauf. Sekä UPM että CEPI kannustavat toimiin tilanteen muuttamiseksi. ”Emme kuitenkaan saa takaisin uutislehteä, jonka joku on laittanut yleisjätteen sekaan”. Pehmopaperista valmistettuja tuotteita, kuten vessapaperia, vaippoja ja nenäliinoja, ei yleensä voida kierrättää.
”Jokaisella on vastuu kierrättää”, sanoo Krauthauf, joka on lisäksi kansainvälisen painopaperien kierrätysyhdistyksen INGEDE:n puheenjohtaja. ”Työskentelemme tiiviisti yhdessä musteen, liiman ja koneiden tuottajien kanssa sen varmistamiseksi, että kaikki paperi voidaan käyttää uudestaan.”
Rajojen ylittämistä
Krauthaufin mukaan joitain tuotteita ei tällä hetkellä voida kierrättää laajasti. Tuottajat, kuten esimerkiksi tarramateriaaleja valmistava UPM Raflatac, ovat kuitenkin viime aikoina kehittäneet uudenlaista liimaa tarraetiketteihin, jotta ne voidaan helposti erottaa paperista kierrätyksen aikana.
Paperia ei tosin voi kierrättää loputtomiin. Noin 20 tai 25 kerran jälkeen puun kuidut ovat kuluneet liikaa. ”Kun käytät lempipaitaasi vuosia, siihen tulee reikiä”, selittää Ringman. ”Paperinvalmistukseen käytettävissä luonnonkuiduissa on samoja piirteitä.”
Käytännössä paperia kierrätetään vain 5-7 kertaa, sillä sen lisäksi, että kaikki paperi ei palaudu paperintuottajille, osa kuiduista katoaa palautuksen, keräyksen ja lajittelun prosesseissa. ”Tämä tarkoittaa, ettei eilisen päivän kulutuksesta pystytä keräämään tarpeeksi, jotta huomisen kasvavat tarpeet saataisiin katettua”, sanoo Ringman. ”Tämä koskee kaikkia kiertotalouden materiaaleja, ei vain paperia.”
Ringmanin mukaan hävikki kannattaisi korvata uusiutuvilla materiaaleilla, kuten sellulla, jolloin kiertotalous yhdistyisi luonnolliseen ja kestävään kiertoon. ”Tämä tarjoaa selluteollisuudelle innovaatiomahdollisuuksia tekstiileistä terveydenhuoltoon.”
”Kun yksi puu kaadetaan, sen tilalle istutetaan yleensä kolme tai neljä puuta, ja kun puu on kaadettu, kaikki sen osat käytetään huolellisesti”, hän lisää.
Pioneerina kiertotaloudessa
Mitä sitten tapahtuu raaka-aineille ja tuotteille niiden elinkaaren päättyessä? UPM on jo 1980-luvulta lähtien myynyt osan paperituotantonsa sivuvirroista tiiliteollisuudelle tiilen tuotantoon.
”Tähän sisältyy 30 % paperista saatua kuitua, täytettä ja mustetta. Tiiliteollisuus on nykyään riippuvainen materiaalistamme”, sanoo Krauthauf.
Loput paperintuotannon jätteestä käytetään UPM:n voimaloissa lämmön ja energian tuottamiseen. Jäljelle jäänyt tuhka käytetään sivutuotteena paperin valkaisussa tai maaperän vakauttamiseen tierakentamisessa.
Paperiteollisuudella on etulyöntiasema kiertotalouden pioneerina. ”Jo ennen kuin ihmiset tiesivät mitä kiertotalous on, sen periaatteet ohjasivat toimintaamme,” sanoo Ringman, ”mutta vielä on monia mahdollisuuksia tutkittavana.”
”Euroopalla ei ole muuta vaihtoehtoa. Maailmanlaajuinen kilpailu rajallisista raaka-aineista on valtava. Meidän on siis käytettävä materiaaleja mahdollisimman viisaasti. Emme voi menestyä, ellemme saa kiertotaloutta kukoistamaan”, sanoo Ringman.
Teksti: Thessa Lageman
