Ihminen on hyödyntänyt tehokkaasti maapallon resursseja luodessaan ilmastokriisin, ja voimme tehdä saman myös tuon kriisin ratkaisemiseksi. Näin toteaa syyskuussa New Yorkissa ensimmäistä kertaa kokoontunut Global Climate Restoration Forum, jonka mukaan ihmiskunnan täytyy pystyä eristämään triljoona tonnia hiilidioksidia vuoteen 2050 mennessä, mikäli se haluaa säilyttää maapallon asumiskelpoisena. Foorumissa suunniteltiin strategiaa tavoitteen saavuttamiseksi ja ilmaston palauttamiseksi teollistumista edeltävään tilaan. Strategiaan sisältyivät alla esiteltävät, jo olemassa olevat tai vielä kehiteltävät hiilidioksidin poistomenetelmät.
DAC-teknologia
Direct Air Capture eli DAC-teknologia toimii kuin planetaarinen imuri, joka imee hiilidioksidia suoraan ilmasta kemiallisten reaktioiden, kuten hydroksidiliuosten, ja valtavien koneiden avulla. Jotkut yritykset, kuten Carbon Engineering ja Global Thermostat, käyttävät ylijääneen hiilidioksidin lentopolttoaineen ja virvoitusjuomien valmistukseen, kun taas sveitsiläisellä Climeworks-yrityksellä on hieman erilainen lähestymistapa: he pumppaavat hiilidioksidia suurikokoisiin kasvihuoneisiin, joissa se tehostaa kasvien kasvua.
DAC-teknologia on sekä skaalautuvaa että pysyvää, sillä hiilidioksidia eristetään yli 100 vuoden ajan. Se kuitenkin kuluttaa paljon energiaa ja maksaa 100–600 Yhdysvaltain dollaria yhtä hiilidioksiditonnia kohden. Hinnan odotetaan kuitenkin laskevan, kun markkinoille tulee kilpailua ja uusia teknologioita.
Rakennusmateriaalia hiilidioksidista tehdystä kalkkikivestä
Lentokoneiden hiilidioksidipäästöjen muuttaminen lentoterminaaliksi kuulostaa mielikuvituksen tuotteelta. Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa toimivat yritykset ovat kuitenkin kehittäneet menetelmiä, joiden avulla ylimääräisen hiilidioksidin voi muuttaa betoniksi ja muiksi rakennusmateriaaleiksi. Esimerkiksi Piilaaksossa sijaitseva Blue Planet tuottaa hiilidioksidin ja kalsiumin yhdistelmästä synteettistä kalkkikiveä, jota hiljattain käytettiin San Franciscon lentokentän uuden terminaalin rakentamiseen.
Blue Planetin toimitusjohtaja Brett Constantzin mukaan kyseinen teknologia “voi maksaa itse itsensä”, sillä rakennusliikkeet louhivat ja ostavat näitä raakamateriaaleja joka tapauksessa. Foundation for Climate Restoration -säätiön arvion mukaan louhittujen aineiden korvaaminen synteettisellä kalkkikivellä voisi poistaa ilmakehästä vuosittain 50 gigatonnia hiilidioksidia vuoteen 2030 mennessä.
Arktiksen “heijastava hiekka”
Arktinen alue on pitkään ollut planeetallemme kuin suojaava avaruushuopa, joka on heijastanut kesäisen auringonvalon poispäin Maasta. Tämä suojaava lämpökilpi heikkenee, koska 13 prosenttia merten jäistä katoaa Nasan raportin mukaan joka vuosikymmen.
Parannuskeinoksi on ehdotettu projektia nimeltä Ice911, jossa pieniä, silikasta eli piidioksidista valmistettuja palloja levitetään runsaan 1 700 neliömetrin laajuiselle jääalueelle parantamaan heijastusvaikutusta. Palloja kutsutaan myös “heijastavaksi hiekaksi”. Alaskassa suoritetut alustavat testit ovat olleet onnistuneita. Niiden toistaminen tarpeeksi suuressa mittakaavassa maksaisi kuitenkin arviolta 1–5 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa.
Valtamerten rautalannoitus
Teoria valtamerten rautalannoituksesta kuuluu seuraavasti: Rautaa sijoitetaan strategisesti tietyille “laidunalueille” meressä, jolloin kasviplankton ja mikroskooppisen kokoiset kasvit alkavat kukkia. Nämä organismit vetävät puoleensa ilmakehän hiilidioksidia ja eristävät sen kuollessaan meren syvyyksiin.
Rautalannoituskokeiluja on tehty 13, ja niiden tulokset ovat kiistanalaisia. Puolestapuhujat kehuvat metodin kustannustehokkuutta, sillä yhden Yhdysvaltain dollarin hinnalla voidaan poistaa ilmakehästä tonnin verran hiilidioksidia. Menetelmää on kuitenkin arvosteltu tehottomuudesta, sillä mereen menevä hiilidioksidi vapautuu lopulta jälleen ravintoketjun välityksellä.
Triljoonan puun istutus
Halvin tapa poistaa liika hiilidioksidi on puiden istuttaminen. Tuoreen tutkimuksen mukaan voimme poistaa kaksi kolmasosaa ihmisperäisistä päästöistä istuttamalla triljoona puuta alueille, joilla ei tällä hetkellä ole puita, viljelysmaita tai rakennuksia. Sellaisia alueita on maailmassa yhteensä 1,7 miljardia hehtaaria.
Kuusitaimikko muutama vuosi istutuksen jälkeen
Johtava tutkija, professori Tom Crowther sveitsiläisestä ETH Zürich -yliopistosta kertoi The Guardian -lehdelle triljoonan puun istutuksen olevan ehdotetuista keinoista ylivoimaisesti tehokkain.
“Yksi puu maksaa 30 Yhdysvaltain senttiä, joten voisimme istuttaa triljoona puuta 300 miljardilla dollarilla.”
Puiden kasvatuksessa kestää kuitenkin kauan, eikä aikaa ole hukattavaksi. Ihmiskunnan tuleekin puiden istutuksen lisäksi ottaa käyttöön muitakin tieteellisiä menetelmiä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.
Climate Restorationin pääjohtaja Rick Parnell toteaa: “Äiti Maa selviää ilman meitä, mutta toivoisimme myös ihmisten selviytyvän.” Jos otamme yllä mainitun asenteen ja ryhdymme toimeen, meillä on siihen vielä mahdollisuus.
Teksti: Beetle Holloway
