Esa Korhonen silmäilee hinausveneen perässä verkkaiseen tahtiin lipuvia tukkinippuja aurinkoisessa säässä Rantasalmella. Nuoruusmuistot tulvahtavat heti UPM Metsän logistiikkapäällikön ja Järvi-Suomen uittoyhdistyksen uittopäällikön mieleen. Korhonen on ollut pienestä pitäen mukana uittopuuhissa.
– Vielä 1970- ja 80-luvuilla oli Lapissa irtouittoa ja irtouittolansseja eli varastoja, minne meneminen oli ankarasti kiellettyä. Totta kai niihin oli päästävä ja puilta pudottiin kylmään veteen jokeen, Korhonen muistelee.
Uiton merkitys puunkuljetuksessa on vähentynyt viime vuosikymmenien aikana, eikä irtouittoa ole enää tehty Suomessa 1990-luvun jälkeen. Sillä on kuitenkin pitkät perinteet, joista pidetään edelleen kiinni.
Tärkein puunkuljetusmuoto
Tukinuitto oli vuosisatoja kätevin keino kuljettaa puuta. Uiton historia -teoksen mukaan Ruotsissa tukkia uitettiin jo 1200- ja 1300-luvuilla, Keski-Euroopassa ja Kiinassa se aloitettiin 1500- ja 1600-luvuilla. Suomeen tukinuitto rantautui 1800-luvun puolivälin tietämillä. Parhaimmillaan se työllisti 1910-luvulla maassamme 70 000–80 000 miestä.
Uitosta tuli tärkein puunkuljetusmuoto järvien ja vesiteiden varrelle syntyneelle suomalaiselle metsäteollisuudelle. Kultavuosina tukkeja saatettiin uittaa vuodessa jopa 16 miljoonan kuutiometrin edestä. Vähitellen tekniikka, maantiet, autot ja rautatiet kehittyivät ja tukkirekat sekä -junat korvasivat uiton. Nykyään puuta kulkee Suomen vesistöissä vuosittain noin 500 000 kuutiota.
– Uiton määrä ja merkitys ovat vähentyneet vuosikymmenten saatossa, mutta uitolla on yhä merkitystä muutamille tehtaille, Korhonen vahvistaa.
Esimerkkeinä hän mainitsee UPM:n Pelloksen vaneritehtaan Ristiinassa sekä Kaukaan sellutehtaan Lappeenrannassa.
– Uittohan ei ole ainoastaan kuljetusmuoto vaan se myös varastointimuoto, sillä se on mitä parhain liikkuva varasto. Kun voimme yhdistää kuljetuksen ja varastoinnin, uitto on erittäin hyvä kuljetusmuoto.
Haasteellinen tehtävä
Metsäala ja puunkuljetus veivät Korhosen mennessään jo varhain. Jo alle kouluikäisenä hän pääsi isänsä mukana uitto- ja metsätyömaille.
– Puunhankinta, -kuljetus ja -uitto kulkevat verenperimänä, sillä isäni lisäksi muutamat perhetutut työskentelivät metsäalalla. Lukioikäisenä olin uittohommissa Ounasjoella, opiskeluaikoina harjoitteluja puolestaan kertyi monissa yrityksissä ja uittoyhdistyksissä, Korhonen muistelee.
Puunhankinta ja kuljetusten koordinointi on UPM Metsän logistiikkapäällikkönä vuosi sitten aloittaneen Korhosen mukaan varsin haastava tehtävä. Huomioon on otettava paitsi asiakastehtaiden puunkäyttötarpeet myös vaihtelevat olosuhteet.
– Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään, vaan luonnossa on monenlaisia tilanteita. Onneksi meillä on erilaisia puunkuljetusmuotoja käytettävissä, 25 vuotta metsäalalla työskennellyt Korhonen pohtii.
Logistiikkapäällikön työtehtävien lisäksi Korhonen sai vastuulleen Järvi-Suomen uittoyhdistyksen uittopäällikön tehtävän alkuvuodesta 2018. Tämä oli looginen ratkaisu, sillä tällä hetkellä UPM on Suomessa ainoa metsäyhtiö, joka kuljettaa puita vesiteitse. Vetovastuu haluttiin UPM:lle. Kuka tahansa ei voi uittaa puuta, vaan siihen liittyy oma lainsäädäntönsä:
– Kun uittoa harjoitetaan, siitä vastaamassa on oltava uittoyhdistys, jolla on uittopäällikkö, Korhonen selventää.
Ekologista, edullista – ja jopa nopeaa
Vaikka puunuitto on vähentynyt edellisistä vuosikymmenistä, tilanne ei ole tällä hetkellä toivoton. Korhonen uskoo uiton pysyvän puunkuljetusmuotona ainakin Suomessa myös tulevaisuudessa. Syitä viime aikoina kasvaneeseen kiinnostukseen on monia. Yksi niistä on uiton energiatehokkuus.
– Uittoketjussa energian kulutus kuljetussuoritetta kohden on eri ketjuista matalin. Uitto on yksi ilmastoteko, sanoo Korhonen.
Kiinnostusta ei vähennä sekään, että varsinkin pidemmillä, yli 150 kilometrin matkoilla tukinuitto on edullisin kuljetusvaihtoehto. Ehkä hieman yllättäen uitto voi olla myös yllättävän nopea puunkuljetustapa.
– Kymmenien tuhansien kuutiometrien tukkilautta saattaa matkata kohteesta A kohteeseen B jopa nopeammin kuin se saataisiin kuljetettua maanteitse.
Tukkilaisperinne elää
Tukinuitto on kiinnostanut Korhosta jo vuosikymmenet, mutta tukkilaiskisoissa häntä ei ole nähty – ainakaan vielä.
– Tukeilla on tullut temppuiltua ihan tarpeeksi, Korhonen sanoo ja nauraa.
Uusi sukupolvi on sen sijaan innostunut tukkimiestaidoista. Tukeilla temppuilusta on tullut kilpaurheilulaji, jossa järjestetään vuosittain myös suomenmestaruuskisat.
Korhonen iloitsee uutisista, joissa kerrotaan nuorten innostuneet tukkilaisperinteistä. Se on hänen mukaansa hyväksi sekä suomalaisen kulttuuri- että uittoperinteen näkökulmasta.
– Meillä on vaikeuksia saada ammatti-ihmisiä ammattitaitoa vaativiin tehtäviin, kuten tukinuittoon. Siksi on erittäin tärkeää rohkaista nuoria hieman eksoottisiin ammatteihin, Korhonen summaa ja palaa takaisin työn touhuun.
Teksti: Maiju Karhunen
Kuvat: Jukka Salo
