Maanantai on loistava päivä ratkaista ongelmia. Etenkin eräs lokakuinen maanantai, kun joukko Jakobstad Gymnasiumin opiskelijoita otti ratkaistakseen tosielämän kysymyksiä kestävästä kehityksestä ja kiertotaloudesta. Näiden aiheiden parissa UPM työskentelee päivittäin, ja niinpä lukiolaisille päätettiin järjestää harjoitusleiripäivä.
”Yrityksemme on edelläkävijä maailmanlaajuisesti muun muassa kierrätetyn kuidun hyödyntämisessä tulostuspaperin valmistamiseen, ja kehitämme myös jatkuvasti uusia materiaaleja fossiilisten materiaalien syrjäyttämiseksi. Tätä jatkaaksemme tarvitsemme paljon uusia osaajia”, kertoo UPM:n strategisten kumppanuuksien johtaja Esa Laurinsilta.
”Tämän päivän tarkoituksena on antaa opiskelijoille kuva siitä, mitä työskentely UPM:llä pitää sisällään. Iltapäivän aikana he pääsevät ratkomaan ongelmia, joita kohtaamme UPM:llä päivittäin”, lisää UPM Pietarsaaren johtaja Simon Fagerrud.
UPM:llä on pitkä historia Pietarsaaressa, joka on pieni kaupunki Suomen länsirannikolla. Harjoituspäivän aikana 28 osallistujaa jaettiin kuuteen ryhmään, joista jokaiselle annettiin ongelma ratkaistavaksi. Ryhmistä tehtiin mahdollisimman monimuotoiset, jotta ne heijastelisivat työelämän realiteetteja.
”Tiimissäni on työntekijöitä Suomesta, Saksasta, Uruguaysta, Nepalista, Kiinasta ja Hongkongista. Yhteinen työkielemme on englanti, ja jotta tämänpäiväinen harjoitus olisi mahdollisimman todenmukainen, työskentelemme tänään englanniksi”, pohjustaa UPM:n selluliiketoiminnan teknisen asiakaspalvelun ja tutkimus- ja kehitysjohtaja Mats Backman.
UPM:n Mats Backman neuvoo haastavissa ryhmätöissä
Idean myyminen
Tarkoitus on ratkaista jompikumpi kahdesta ongelmasta: UPM haluaa perustaa uuden vaneritehtaan, mutta olisiko sen parempi sijaita Suomessa vai Virossa? Toinen ongelma koskee muovia: tehtävänä on antaa muutama käytännön ehdotus, kuinka syrjäyttää fossiilisia materiaaleja uusiutuvilla materiaaleilla — mielellään puukuidulla.
”Idean myyminen on ensisijaisen tärkeää. Muistakaa se, kun esittelette ratkaisujanne raadin edessä”, Laurinsilta muistuttaa.
Aiheet ovat kiehtovia, ja opiskelijat ovat selkeästi kuunnelleet tarkkaan ja omaksuneet aamupäivän luennolla tarjotut opit.
”Mikä Viron verokanta on?”
”Milloin Helsingin ja Tallinnan välinen tunneli otetaan käyttöön, ja tullaanko siellä perimään maksu tuotteiden kuljetuksesta?”
”Jos puukuidusta voidaan valmistaa maitotölkkejä, miksei samaa uusiutuvaa materiaalia voisi käyttää sampoopulloihin?”
Moniin kysymyksiin kaivataan vastauksia.
”Opiskelijoilla on juuri meneillään materiaaleihin ja teknologiaan keskittyvä kemian kurssi, johon tämän päivän ohjelma liittyy täydellisesti. Lisäksi on tärkeää, että he huomaavat mielenkiintoiset työmahdollisuudet kotikaupungissaan”, toteaa kemianopettaja Tom Finell opiskelijoiden etsiessä tietoa ehdotustensa tueksi.
Tiimi sininen esittelee ryhmätyönsä tuloksia
Vääriä vastauksia ei ole
Intensiivisen kolmen tunnin työskentelyn jälkeen ryhmät ovat valmiita esittämään ratkaisunsa. Sininen tiimi on vakuuttunut siitä, että vaneritehdas tulisi sijoittaa Suomeen.
”Se on turvallisempi vaihtoehto, josta myös Suomen talous hyötyisi”, kuuluu ryhmän esityksen lopputulema.
Vihreä tiimi on päätynyt eri ratkaisuun.
”Vaikka ymmärrämme riskitekijät, näemme että vanerin tuotannolla on Virossa hyvät kasvumahdollisuudet, ja lisähyötyä tuo lähietäisyys Keski-Euroopan markkinoille.”
”Vaneritehdaskysymys tuli suoraan tosielämästä. UPM valitsi Viron, mutta kuten sanoin, oikeita tai vääriä vastauksia ei ole, ja kumpikin joukkue otti ratkaisussaan huomioon samoja seikkoja kuin UPM”, kertoo Laurinsilta.
Harjoituspäivän vuorovaikutteiset osiot sekä tosielämän haasteet ovat antaneet opiskelijoille uusia oivalluksia ja pontta opintoihin.
”Olen oppinut tänään paljon uutta, ja UPM vaikuttaa todella houkuttelevalta työpaikalta tulevaisuutta ajatellen”, sanoo Theo Elenius vihreästä tiimistä.
Tiimitoveri Sofia Pascutti on samaa mieltä.
”Haluaisin opiskella biokemiaa joko Pisassa Italiassa tai Suomessa sen jälkeen, kun valmistun lukiosta ensi vuonna. UPM:llä vaikuttaisi olevan hyvät kehitysmahdollisuudet sillä alalla.”
Teksti: Johan Svenlin
