”Kun paikkaan muodostuu henkilökohtainen yhteys, mielikuvitus vie auttamatta aikaan, jolloin tämä arkkityyppinen karjatalouden keskus oli täydessä toiminnassa”, kuvailee UPM:n metsätalouden koordinaattori Jorge Cámpora.
Cámpora viittaa Margarita Heberin maatilaan, joka tunnetaan myös espanjankielisellä nimellään Parada Arteaga. Tila avaa ovensa yleisölle lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin Uruguayssa juhlitaan kansallisen kulttuuriperinnön päivää Día del Patrimoniota.
Maatila sijaitsee Floridan provinssissa, 150 kilometriä pohjoiseen pääkaupunki Montevideosta. Se on peruja brittiläisen liikemiehen John Jacksonin vuonna 1825 perustamasta karjatalouden keskuksesta, joka ulottui aikanaan yli 30 000 hehtaarin alueelle.
Magarita Heberin tilalla oli merkittävä vaikutus Floridan karjatalouden kehitykseen, ja elinkeino on edelleen provinssin keskeisiä taloudellisia vetureita. Tuotantonsa huipulla maatila työllisti jopa sata vakituista ja kausiperusteista työntekijää.
Pienen suuren kaupungin synty
Kun Jacksonin lapsenlapsi kuoli vuonna 1921, tila jaettiin hänen poikansa ja tyttärensä, Margarita Heberin, kesken. Pojan tuolloin perimä puolisko on edelleen Jacksonin suvun hallussa, mutta tytär Margaritan osuus on tänä päivänä yleisölle avoin.
Margaritan kuoltua vuonna 1922 rakennutti hänen puolisonsa Juan José de Arteaga tilan päärakennuksen työpajoineen sekä suunnitteli ja istutti tiluksille puutarhan toteuttaakseen haaveet, joita hänen vaimollaan oli ollut perimänsä tilan varalle.
“Tämä oli varsinainen pieni suuri kaupunki”, kuvailee Celmira Marín, joka työskenteli tilalla toimineessa koulussa opettajana. Marín on lupautunut viihdyttämään kulttuurinperinnön päivänä maatilalla vierailevaa yleisöä tilan historiaan liittyvillä kaskuilla ja tarinoilla.
Puolittamisen jälkeenkin tilan tuotanto pysyi vaikuttavana. Karjankasvatuksen lisäksi sinne virtasi työläisiä jokakeväistä lampaiden kerintää varten.
”Tilalla kerittiin vuosittain 25 000–30 000 lammasta”, kertoo Marín. ”Se oli niin hämmästyttävä urakka, että sesonkia varten tilalle saapui kuutisenkymmentä ylimääräistä käsiparia.”
Maatilasta tuli kasvaessaan yhteisöllinen keskus. Työläiset toivat mukanaan lapsensa, jotka leikkivät yhdessä ja osallistuivat Marínin pitämille oppitunneille.
”Kun aloitin tilan koulussa opettajana vuonna 1973, lapsia oli ensimmäiseltä luokka-asteelta kuudennelle”, Marín kertoo. ”He tulivat niin perheistä, jotka asuivat tilalla sekä tilan läheisyydessä että naapurikaupunki San Pedrosta. Oppitunneillani saattoi olla jopa 22 oppilasta.”
Kulttuurista merkkipaalua luomassa
1990-luvun puolivälissä tila siirtyi Uruguayn eläkelaitoksen – espanjankieliseltä lyhenteeltään CJPPU:n – omistukseen. Vuonna 2011 eläkelaitos vuokrasi sen UPM:lle, joka on siitä lähtien vaalinut tilaa perustamalla sinne yhden Biofore-keskuksistaan ja muuttamalla 40 prosenttia tilan maista suojelukohteiksi.
”Tilan sisäänkäynniltä vierailijalle avautuu luonnonmaisema, jossa metsän- ja karjanhoito sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ovat täydellisessä tasapainossa”, kertoo Cámpora.
Tänä päivänä kävijät voivat tutustua tilan päärakennuksen lisäksi aitauksiin, joissa lampaita kerittiin, sekä kuljeskella erilaisten paikallisten ja eksoottisten kasvien keskellä tilan puutarhassa.
Potrero-joen tuntumassa sijaitseva puutarha on kooltaan reilut 60 hehtaaria, ja sen lajistoon kuuluu niin lukuisia kotoperäisiä kuin eksoottisiakin kasveja eri puolilta maailmaa. Maininnan arvoisiin lajeihin lukeutuu muun muassa floridansuosypressi, jota esiintyy Uruguayssa vain kahta tyyppiä.
”Osa täällä tavattavista lajeista on hyvin harvinaisia, mikä lisää paikan arvoa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta”, kertoo Cámpora. ”Puistoon kuuluu myös alue, jonne UPM on istuttanut asianmukaisesti tunnistettuja paikallisia kasveja.”
UPM Forestal Orientalin ympäristöasioiden koordinaattorin Iván Grelan mukaan alueella tavataan noin 130 erilaista sammakkoeläintä, matelijaa, lintua ja nisäkästä sekä 15–20 erilaista paikallista puulajia.
”Pääpiirteittäin alueella esiintyvät lajit heijastelevat paikallista eläimistöä. Niiden joukossa on myös eläimiä, jotka Uruguayn ympäristöviranomainen on määritellyt suojeltaviksi”, Grela kertoo.
”Kasvilajien kohdalla esikuvanamme on ollut paikallinen metsä sekä osittain myös kivikkoinen alankomaa”, hän lisää. ”Lajien määrä on keskimäärin sama kuin maan keskisen osan luonnonmetsissä yleensä.”
Biofore-keskusten taustalta löytyvän hankkeen tarkoitus on tarjota sekä yhtiön henkilöstölle että paikalliselle yhteisölle mahdollisuus nauttia ja arvostaa paikallista luonnonympäristöä.
”Tärkeä osa UPM:n metsänhoidon kulttuuria on hoitaa ja suojella alueita, joilla on merkittävää kulttuurihistoriallista arvoa sekä luonnon monimuotoisuuden että yhteiskunnallisen merkittävyyden kannalta,” kertoo Cámpora.
”Margarita Heberin tilaan kuuluvat maat olivat osa historiallista karjanhoidon keskusta, jossa sadat paikalliset perheet aikanaan työskentelivät. Yhä tänä päivänä karjatila tarjoaa näiden perheiden jälkeläisille yhteyden esi-isiinsä”, hän lisää.
Teksti: Daniel Dawson
