Pohjois-Uruguayn perukoilla, Río Negron ja Paysandún maakuntien välissä, sijaitsee 7000 asukkaan pikkukaupunki Guichón. Sieltä löytyy muun muassa UPM:n taimitarha ja muita eukalyptusviljelmiin liittyviä toimintoja.
Vain viiden minuutin matkan päässä kupungista Alejandra Rosin on löytänyt oman suojapaikkansa hevosten parista.
Yksi hevonen johti toiseen
“Olen aina ihaillut hevosia. Ne ovat ylväitä eläimiä, joista pidin jo lapsena”, sanoo Rosin, joka työskentelee ostajana UPM:n Fray Bentosin tehtaalla.
Hänen aviomiehensä kasvattaa Hereford-karjaa Guichónissa ja avioiduttuaan Rosin rakastui miehensä lailla eläimiin. Samalla Rosin tutustui arabianhevosrotuun ja siitä tuli hänen suosikkinsa. ”Arabianhevonen kiinnitti huomioni, koska näin sen niin kauniin tasasuhtaisena joka tavalla – se on hyvin tyylikäs eläin, erittäin hienostunut. Sillä on ihan omanlaisensa askellus”, hän sanoo.
Rosin aloitti yhden hevosen kasvattajana ja tähän päivään mennessä on kasvattanut jo 15 arabianhevosta. Rotu on tunnettu kilpakestävyydestään ja sitkeydestään. ”Pidän sen vauhdista – tunnen adrenaliiniryöpyn laukatessa, tuulen ja yhteyden eläimen kanssa”, Rosin hehkuttaa.
Kärsivällisyys avain luottamuksen syntymiseen
Rosinin maatila on täynnä hevospatsaita ja maalauksia hevosista maaseudulla. Hän on maalannut osan töistä itse ja ne koristavat nyt olohuoneen seiniä.
Hänen yhteytensä eläinten kanssa on syvää, mutta kontakti ei synny itsestään. Alkaen hevosten kesyttämisestä, kavioiden vuolemisesta ja terveydestä huolehtimisesta niiden harjaamiseen, hoitamiseen ja ratsastukseen kuluu aikaa. Hevosten ymmärtämisessä avain on Rosinin mukaan kärsivällisyys. ”Se tapahtuu pikkuhiljaa. Hevonen on eläin, jolla on kyky tuntea syvästi, jos sen kanssa saa syntymään yhteyden. Lopulta voi saavuttaa symbioosin, jossa eläin ymmärtää millä tuulella olet”, hän selittää.
”Hevosille pitää osoittaa, että olet luottamuksen arvoinen, ja kun luottamuksen hevosen ja ratsastajan välille saa syntymään, se on uskomatonta”, hän lisää.
Yhtä luonnon kanssa
Rosinille ratsastaminen on paras tapa rentoutua ja hän saattaa viettää monia iltapäiviä ratsastaen pelloilla. ”Tunnen oloni vapaaksi. Tunnen itseni todella vapaaksi. Se on sanoin kuvaamaton rauhan tunne”, hän selittää.
Rakkaus eläimiin yhdistää koko perhettä ja erityisesti tyttäret jakavat kiinnostuksen hevosiin. Rosinin mieluisin muisto on opettaa tyttäriään kunnioittamaan hevosia. ”Parhaita muistoja ovat ratsastusretket perheen kesken, luonnosta nauttiminen, irrallaan kaikesta”, Rosin muistelee.
Parhaan tasapainon löytäminen
10-vuotisen työuransa aikana UPM:llä Rosin on löytänyt terveellisen tasapainon työn ja muun elämän välillä. Viikolla hän työskentelee UPM:n Fray Bentosin tehtaalla ja viikonlopun alkaessa matkustaa Guichóniin viettämään aikaa hevostensa kanssa: ”Pidän siitä, että voin irrottautua arjesta ja stressistä. Silloin huomaa paremmin kaikki pienet yksinkertaiset asiat, jotka yhtäkkiä ovat niin kauniita.”
Rosin on kiitollinen UPM:lle paitsi mahdollisuudesta kehittyä ammatillisesti, myös siitä, että työnantaja kannustaa kasvamaan myös muulla tavalla, esimerkiksi arvostamaan omaa maataan ja pitämään huolta luonnosta.
Yhteys luontoon on hänelle tapa pitää elämä tasapainossa: ”Kun olen hevosten kanssa, en mieti mitään muuta. Keskityn niihin ja unohdan kaikki muut ongelmat. Toisinaan kun olen liian stressaantunut ja hermoilen, sanon itselleni ’nyt minun on pakko päästä maalle.”
Teksti: Josefina Mösle
