Alun perin metsäsertifiointi syntyi sademetsien metsäkadon vastavoimaksi, mutta viime vuosikymmenten aikana se on levinnyt sademetsistä kaikkialle maailmaan. Sertifioinnista on tullut yrityksille ja metsänomistajille tapa vakuuttaa asiakkaat siitä, että metsiä hoidetaan vastuullisesti.
Kun tarve globaalille tasa-arvolle ja oikeudenmukaisuudelle tunnistetaan paremmin kuin koskaan ja ilmastonmuutos lieveilmiöineen lisää huolta ympäristöstä, metsäsertifioinnista on tullut entistäkin tärkeämpää. Se ei ole pelkästään vastuullisuudesta kertova merkki vaan myös työkalu, joka auttaa ratkaisemaan vastuullisuuteen liittyviä haasteita.
Mitä metsäsertifiointi tarkoittaa käytännössä ja miksi se on niin tärkeää? Ensin on syytä sisäistää, ettei sertifioinnilla ole ainoastaan yhtä tavoitetta, vaan kolme.
Sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöstandardit
Tiivistettynä metsäsertifiointi tarkoittaa kestävän metsänhoidon kriteereitä, joihin sertifioidun metsän omistaja ja kuka tahansa kyseistä metsää hoitava on sidottu. Kriteerit määrittelee sertifikaatin myöntävä organisaatio, ja niiden noudattamista valvoo riippumaton tarkastaja.
Standardit eivät ole vain kauniisti muotoiltuja periaatteita, vaan yksityiskohtaisia ja käytännönläheisiä sääntöjä. Niissä voidaan määritellä esimerkiksi tietty määrä säästöpuuta, eli puuta, joka täytyy jättää metsään hakkuiden yhteydessä monimuotoisuuden suojelemiseksi. Jos metsän lähellä on järvi tai muu vesistö, sertifikaatti voi määritellä sen ympärille jätettävän suojavyöhykkeen. Vyöhykkeen tarkoitus on suojella elinympäristöjä, ja se myös ehkäisee vesistön rehevöitymistä.
Ympäristövastuu on kuitenkin vain yksi metsäsertifioinnin kolmesta tavoitteesta. Kaksi muuta ovat sosiaalinen ja taloudellinen vastuu.
Sosiaalinen vastuu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työntekijöille taataan riittävä toimeentulo sekä vanhempainvapaan kaltaiset perusoikeudet. Sosiaalinen vastuu tarkoittaa myös metsän lähellä asuvien ihmisten huomioimista ja heidän oikeuksiensa suojelua. Yhtä lailla sosiaalinen vastuu liittyy metsän virkistyskäytön turvaamiseen, joihin Suomessa kuuluvat jokamiehenoikeudet. Jokamiehenoikeudet takaavat, että metsässä voi vierailla virkistäytymismielessä ja esimerkiksi leiriytyä tai poimia marjoja riippumatta siitä, kuka metsän omistaa.
Taloudellinen vastuu liittyy menettelytapoihin, joiden tarkoituksena on turvata pitkän tähtäimen kannattavuus ja ehkäistä lyhytnäköisiä ratkaisuja esimerkiksi hakkuiden ajoittamisessa.
Globaalisti metsäsertifiointia toteuttaa kaksi organisaatiota. Ne tunnetaan lyhenteistään FSC® ja PEFC™. Organisaatioiden alkuperät ovat erilaiset, mutta kummankin toiminta on yllä kuvattujen kolmen tavoitteen mukaista.
Sademetsistä pienomistajiin
FSC eli Forest Stewardship Council® perustettiin Brasiliassa vuonna 1993 sademetsien metsäkadosta nousseen huolen vuoksi. Ympäristöjärjestö WWF:n tukemalla FSC:llä onkin juuret syvällä sademetsissä.
Vuonna 1999 perustettu PEFC on koko nimeltään Programme for the Endorsement of Forest Certification. Organisaatio perustettiin alun perin edistämään kestävää metsänhoitoa Euroopassa ja erityisesti pienmetsänomistajien tarpeisiin. Myöhemmin PEFC on kuitenkin kasvanut maailmanlaajuiseksi.
”Kumpikin organisaatio toimii hyvin samankaltaisella tavalla. FSC painottaa hieman enemmän ympäristönäkökulmaa ja PEFC taas aavistuksen enemmän sosiaalista vastuuta”, kertoo Inka Musta, UPM Metsän ympäristöpäällikkö.
On olemassa myös muita sertifiointijärjestelmiä, esimerkiksi kansallisia tai alueellisia standardeja. Myös ISO-järjestelmä sisältää omat ympäristöstandardinsa. FSC ja PEFC ovat kuitenkin ainoat globaalisti merkittävät.
Eri sertifikaatit, samat tavoitteet
Miksi metsäsertifiointi on niin tärkeää? Kysymykseen voi vastata kahdella eri tavalla.
Ensinnäkin se on elintärkeää ympäristön suojelemiseksi ja työntekijöiden oikeanmukaisen kohtelun varmistamiseksi etenkin maissa, joissa kestävään kehitykseen ja työntekijöiden oikeuksiin liittyvä lainsäädäntö on alkeellista.
“Suomessa sertifiointi ei esimerkiksi ole niin kova ponnistus, koska jo pelkästään laki vaatii tietyn määrän vastuullisuutta ja metsien uudistamista. Joissakin muissa maissa kyse on kuitenkin niinkin perustason asioista kuin metsäkadon estämisestä. Tällaisissa maissa sijaitsevien metsien saaminen minkä tahansa sertifioinnin piiriin on erittäin tärkeää”, sanoo Musta.
Ilmastonmuutoksen näkökulmasta sertifiointi on vieläkin kriittisempää. Metsän sisältämän puun määrä tiettynä ajankohtana sekä metsän biodiversiteetti ovat nimittäin avainasemassa sen suhteen, paljonko hiiltä metsä voi sitoa.
UPM on näistä seikoista hyvin perillä.
”Vuosien epämuodollisen yhteistyön jälkeen UPM ja FSC tekivät vuonna 2017 kansainvälisen kumppanuussopimuksen, jonka tavoitteena on kehittää FSC-sertifioidun puun markkina-asemaa ja nostaa sen osuutta globaalista 10 prosentista”, Musta sanoo.
Yhteistyö osoittaa hyvin myös metsäsertifioinnin kaupallisen merkityksen: se ei ainoastaan edistä kestävää liiketoiminnan suunnittelua vaan myös mahdollistaa uudet asiakkuudet.
Kuluttajille ja asiakkaille sertifiointi puolestaan tarjoaa kätevän tavan varmistaa tuotteiden ja prosessien vastuullisuus.
”Vaatimalla puutuotteilta sertifiointia asiakas voi tehdä osuutensa kestävän kehityksen ja vastuullisuuden edistämisessä niin ympäristön, yhteiskunnan kuin taloudenkin näkökulmasta”, Musta summaa.
Kaikki UPM:n kolmessa eri maassa omistamat metsät on sertifioitu: Suomessa UPM:n metsät ovat PEFC:n ja useimmat myös FSC:n sertifioimia, Yhdysvalloissa PEFC:n ja Uruguayssa molempien.
Myös koko puun toimitusketju on sertifioitu. 84 % kaikesta UPM:n tuotteissa käytetystä puusta on sertifioitu konsernitasolla, ja tavoitteena on nostaa tämä luku 100 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Teksti: Hanna Veltheim
FSC-C014719
