Puut saattavat näyttää sitkeiltä ja kestäviltä, mutta kaikkien elävien olentojen lailla ne ovat herkkiä kaltoinkohtelulle ja epäsuotuisille oloille. Erilaisia haittoja saavat aikaan niin tuholaiset ja sieniperäiset taudinaiheuttajat kuin vieraslajit ja tuhoa aiheuttavat nisäkkäät, ja ne voivat hävittää niin luonnonmetsiä kuin viljelysmetsiä. Esimerkiksi hollanninjalavatauti on tappanut 60 miljoonaa jalavaa Isossa-Britanniassa kahden epidemian aikana ja eri tuholaislajit uhkaavat hävittää 40 prosenttia Yhdysvaltain metsistä.
Kuusimetsissä, kuten Etelä-Suomessa Hämeenlinnan lähellä sijaitsevassa Harvialassa, suurimmat vaarat puille ovat hirvi ja kirjanpainaja. Runsaan puolen senttimetrin mittainen kirjanpainaja on kuusen pitkäaikainen vihollinen, joka syö kaatuneita tai kaadettuja puita mutta iskee myös pystyssä seisoviin puihin, mikäli ne ovat huonokuntoisia.
”Kirjanpainajia on ollut aina. Kuusia alkoi kasvaa Suomessa jääkauden jälkeen ja kirjanpainajat todennäköisesti seurasivat pian perässä. Ne kuuluvat yhteen”, Viiri toteaa.
Viime vuosina nuo ahnaat kuoriaiset ovat kuitenkin selvästi lisääntyneet.
”Kirjanpainajista on tullut merkittävä tuhoa aiheuttava tekijä Etelä-Suomen kuusimetsissä viimeisen kymmenen vuoden aikana”, Viiri kertoo.
”Tämä kehitys alkoi vuonna 2010 runsaista ukkosmyrskyistä, jolloin puita kaatui kahden päivän aikana yhteensä 8,1 miljoonaa kuutiometriä. Kirjanpainaja sai siitä hyvän lisääntymisalustan.”
Vaikka suurin osa puista pelastettiin joko heti tai seuraavan vuoden aikana, ”populaatiot kasvoivat ja Etelä-Suomessa on sen jälkeen ollut jatkuvia tuhoja”.
Oireiden varhainen havaitseminen on tärkeää
Bioturvallisuus, eli biologisten organismien suojelu muilta haitallisilta biologisilta organismeilta, on yksi metsänhoidon tärkeitä periaatteita, ja UPM:n metsäammattilaiset havainnoivat, estävät ja ehkäisevät mahdollisia metsään kohdistuvia uhkia jatkuvasti. Talvisaikaan tarkastuksia ei kuitenkaan tehdä, sillä Viirin mukaan useat tuholaislajit talvehtivat lumipeitteen alla.
Viiri kertoo saapuneensa Harvialaan katsomaanpuita, jotka kärsivät uudistushakkuiden lähellä esiintyvän ylimääräisen valon ja auringonpaisteesta johtuvan lämmön aiheuttamasta stressistä. Tällaisissa olosuhteissa puut erittävät Viirin mukaan tuoksua, jonka kirjanpainaja havaitsee ja huomaa merkiksi puun heikentyneestä tilasta.
”Sitten kirjanpainajat tulevat joukoittain hyökkäämään puun kimppuun, ja jos niitä on tarpeeksi paljon, puu kuolee”, Viiri toteaa.
Kun metsäammattilaiset löytävät samasta paikasta useita kuoriaisten valtaamia puita, kärsineet puut täytyy pelastaa nopeasti ennen kuin kuoriaiset ehtivät käydä terveempien puiden kimppuun. Tämän päivän tutkimuksissa kuoriaisia on löydetty vain parista puusta, eikä Viiri usko suurempaa vahinkoa tapahtuneen. Jos tuulen voimasta kaatuneita puita olisi ollut useampia, pitäisi ne tulla hakemaan pois, jotta metsän terveydentila voitaisiin analysoida.
Miksi puista tulee pitää huolta?
Viiri kertoo jo pienestä pitäen halunneensa pitää huolta metsistä, jotta ne tuottaisivat ihmisille ruokaa ja tarjoaisivat töitä sekä toimeentulon. Metsillä on jo pitkään ollut myönteisiä terveysvaikutuksia, alkaen niistä saatavista lääkinnällisistä raaka-aineista ja ravinnosta aina puhtaaseen veteen ja luonnon kauneuteen. Ne tarjoavat elinkeinon sadoilletuhansille ihmisille, rikkaan elinympäristön miljoonille eliölajeille ja ovat etulinjassa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Metsiä ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyyksinä, sillä tuholaisilla ja taudeilla voi levitessään olla musertava vaikutus. Iso-Britanniassa hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan parhaillaan leviävä saarnensurmaepidemia saattaa seuraavan sadan vuoden aikana aiheuttaa kansantaloudelle 15 miljardin punnan tappiot. PNASin julkaiseman toisen tutkimuksen mukaan 15 Yhdysvalloissa eniten vahinkoa aiheuttavaa tuhoeläinlajia on aiheuttanut kuuden miljoonan tonnin hiilipäästöt ilmakehään. Päästöt ovat peräisin kuolevista puista. Tutkimuksen kirjoittajan Songlin Fein mukaan tuholaislajit muuttavat metsät hiilivarastoista hiilenlähteiksi.
Kanadassa kohdatut ongelmat voivat toimia varoituksena. Vaikka maalla on valtavat metsävarannot, on siitä tullut merkittävä hiilen lähde.
”Tilanteet muuttuvat, joten jos emme harvenna ja kaada puita hyvissä ajoin ennen kuin ne ovat liian vanhoja, syntyy ongelmia. Kanadassa on myös istutettu liikaa Pinus contortaa, eli kontortamäntyä, mistä on seurannut muitakin ongelmia”, Viiri kertoo.
Kestävä metsänhoito onkin planeettamme ja sillä elävien ihmisten hyvinvoinnin kannalta elintärkeää. Viirille tämä on osoitus työn merkittävyydestä:
”Mikään ei ole yhtä tärkeää kuin metsänhoito. Sitä kautta voimme varmistaa, että metsämme voivat ja kasvavat hyvin sekä tuottavat paljon puuta ja sitovat niin paljon hiiltä kuin mahdollista.”
Teksti: Beetle Holloway
